16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

Lukuhaaste eteni jälleen yhdellä kirjalla, kun vihdoin sain luettua S.A. Keräsen Näkyviin piilotettu kirjan, jota olen lukenut aivan liian pitkään. Kirja kuului maagisen realismin kategoriaan ja oli siksi minulle hieman uudenlainen lukukokemus. Lukuhaasteeseen se osui kohtaan 16.

Troy palaa kesäloman jälkeen työpaikalleen yliopistolle ja joutuu ensitöikseen toteamaan, että heidän piskuiselle jaokselleen on ilmaantunut uusi työntekijä. Eikä vain kuka tahansa kaduntallaaja vaan yksi niistä, joita hän kutsuu kaltaisikseen. Mutta miksei tulokas suostu käyttäytymäään kuten heikäläisiltä vaaditaan vaan pyrkii aiheuttamaan jatkuvasti uusia yhteentörmäyksiä.

René on juuri aloittanut avustavana tutkijana parapsykologian jaoksella, jonne tunnetusti kerääntyy koko tiedemaailman omituisin edustus. Hän ei vain ole varautunut siihen, että eräs jaoksen työntekijöistö nappaa hänet välittömästi silmätikukseen. Vielä vähemmän hän on varautunut siihen, että uudesta työstä käynnistyy tapahtumasarja, joka lopulta romuttaa hänen maailmankuvansa.

Itselleni tuli kirjan takakannen myötä kuva hieman erilaisesta tarinasta, mitä kirja sitten olikaan. Ajattelin kirjan olevan täynnä toimintaa ja vaarallisia tilanteita, mutta se olikin spoilaamatta liikaa periaatteessa täynnä ihmissuhdekuvioita. Takakannessa luvattu tapahtumasarja kyllä toteutui, mutta hieman erilaisena kuin odotin. Mutta pistän kaiken sen piikkiin, etten ole aiemmin lukenut maagista realismia ainakaan tietääkseni/muistaakseni.

Näkyviin piiilotettu pääsi Gummeruksen suuressa romaanikilpailussa 2013 semifinaaliin, joten kirja on menestynyt. Ja se oli siis hyvä ja tarina oli mielenkiintoinen. Itse vaan en tiedä tykkäsinkö kirjasta vai en, mutta jos maaginen realismi, pohjoinen mytologia ja sateenkaariteemat kiinnostaa, tämä kirja on oiva valinta siihen yhdistäen nämä kaikki kolme.

Pirates of the Caribbean Salazar's Revenge

Ja sitten viimeisen leffan kimppuun, jota en oikeastaan ihan kokonaan katsonut, mutta melkein kokonaan kuitenkin. Leffapäivä täydentyi illalla, kun telkkarista tuli lempparini Pirates of the Caribbean sarjasta nimittäin viimeisin osa Salazar's Revenge. Tämä leffa oli erittäin vaikuttava leffaelämys kun sen aikoinaan katsoin valkokankaalta ja ei telkkariversiokaan tästä kovin kylmäksi jättänyt, vaikka valkokangas on aina valkokangas.

Pirates of the Caribbean Salazar's Revenge sai ensi-iltansa vuonna 2017 ja se on sarjan viides osa. Kapteeni Jack Sparrow seilaa miehistöineen jälkeen merta tällä kertaa perässään vihollinen hänen nuoruudestaan, joka janoaa kostoa. Ainoa keino pelastautua on Poseidonin kolmikärki, jonka voimia havittelee moni muukin. Matkaseuranaan Jackilla on tällä kertaa Will ja Elisabeth Turnernin poika Henry, sekä noidaksi haukuttu Carina.

Koska kiinnitän leffoissa huomioita tarinankerrontaan, siksi tämä on suosikkini kyseisestä sarjasta. Viides osa yhdistää kaiken aikaisemmissa osissa tapahtuneen hienoksi kokonaisuudeksi ja ymppää jopa neljännen ennen vähän irrallisen osan osaksi tarinaansa. Erittäin hieno päätös sarjalle (jos se siis tähän edes päättyy).

Myöskin visuaalisuus on fantasialeffoissa erittäin tärkeätä ja varsinkin viimeiset kohtaukset on niin loistavasti toteutettu, että vieläkin menee iho kananlihalle kun muistelen sitä hetkeä, kun katsoin sitä ensimmäistä kertaa valkokankaalta.

Pääosissa leffassahan on siis Johnny Depp, Javier Bardem, Geoffrey Rush, Brenton Thwaites ja Kaya Scodelario. Johnny Depp onnistuu jälleen roolissaan kapteeni Jack Sparrowina ja muutkin vetävät hienot roolisuoritukset. Huumoria ei puutu ja onhan tässäkin tietenkin sitä valtaosan (ehkä jopa minunkin) kaipaamaa romantiikkaa... Tällekin leffalle isot suositukset!

Leijonankuningas

Leffapostaus part 2 tälle lauantaille tulossa! Kuten monet leffoista perillä olevat tietävät rakastetusta Disney-piirretystä on tehty uusi animoitu versio, joka vastaa nykyistä trendiä tehdä vanhoista klassikoiksi muodostuneista piirretyistä live action-versio. Ja kyseessähän on siis Leijonankuningas.

Leffa tuli ensi-iltaan jo noin kuukausi sitten, mutta kesäkiireiden ja töiden takia en ole ehtinyt sitä aikaisemmin käydä katsomassa. Toissapäivänä kävimme sitten kaverin kanssa vihdoin katsomassa sen. Tai oikeastaan minulle se oli vihdoin ja kaverille jo toinen kerta, mutta hän onkin Leijonankuningas-fani.

Siitä on aikaa kun olen nähnyt piirretyn, joten en ihan tarkkaan muista millainen se on. Tietenkin juonikuviot muistan, että mitä leffassa tapahtui mutta tarinoiden järjestystä ja tarinankerrontaa en niin tarkkaan muista. Mutta tämä uusi versio oli kyllä katsomisen arvoinen! Tarinankerronnallisesti ja visuaalisesti aivan mahtavasti tehty!

Uudessa versiossa tarina oli kerrottu erittäin eheästi, siellä ei ollut aukkoja, tarina eteni koko ajan ja missään vaiheessa ei päässyt pitkästymään. Piirretyssä olleet epäkohdat oli korjattu ja tehty tarina erittäin eheäksi ja sellaiseksi, että tajuaa että asioilla on syy ja seuraus suhde.

Visuaalisesti leffa oli myös upeasti tehty! Maisemat olivat juuri sellaiset mitkä piirretyssä oli kuvattu, mutta jotka olivat kuitenkin niin aitoja kun vaan mahdollista. Leijonat käyttäytyivät lajityypillisesti mikä loi leffaan näyttävyyttä ja ammattimaisuutta ja sitä oli vaan erittäin viihdyttävä katsoa.

Tiedän, että leffa jakaa mielipiteitä ja osa munkin mielipiteistä on muodostunut kaverin kautta. Tai tarkoitan sitä, että en olisi osannut kiiinnittää huomiota tuohon leijonien lajityypilliseen käyttäytymiseen, jos kaverini ei olisi maininnut asiasta. Mutta elokuvan loistavuuden tajusin kyllä itsekin!

Ja niin kuin kaikki hyvät elokuvat, tämä itketti, nauratti sekä sai pohtimaan elämän kiertokulkua. Eli kaikki hyvän leffan piirteet kasassa. Suosittelen menemään tsekkaamaan, että vastaako teidän odotuksia ja mielipiteitä! Erittäin hyvä leffa, sanon sen vielä kerran!

Itse Ilkimys 1 & 2

Tuossa pari päivää sitten mulla oli oikein leffantäyteinen päivä, kun tuli katsottua periaatteessa yhden päivän aikana neljä leffaa. Koska postauksesta tulisi melko pitkä, jos arvostelisin ja analysoisin kaikki leffat samaan postaukseen, niin saatte nyt kolme peräkkäistä postausta (jos ehdin kirjoittaa kaikki nyt aamulla). Aloitetaan kahdesta ensimmäisestä leffasta eli siis Itse Ilkimys 1 & 2.

Itse Ilkimys on Universal Studiosin ja Illumination Entertaimentin tuottama animaatio. Sen pääosassa on superrikollinen Gru, joka asuu rauhallisessa naapurustossa tohtoriystävänsä Nefarion ja pienten keltaisten kätyreittensä kanssa. Gru adoptoi kolme tyttöä toteuttaakseen suuren suunnitelmansa varastaa kuun taivaalta. Aluksi Gru tulee huonosti toimeen tyttöjen kanssa, mutta kuten arvata saattaa, hän alkaa lopussa pehmetä heille.

Itse Ilkimys 2 on jatko-osa aiempaan leffaan, jossa Gru on lasten huoltajuuden takia parantanut tapansa ja tekee nykyään rehellistä työtä. Hänet palkataan kuitenkin vakoojaksi selvittämään kuka ostarilla työskentelevistä ihmisistä onkin rikollinen, jolla on hallussaan supervaarallista seerumia. Hän saa partenikseen Lucyn, johon etenkin Grun kolme pientä tyttöä ihastuvat.

Juonellisesti aika peruskauraa piirrettyjen ja animaatioiden joukossa, mutta leffan tekee erittäin hauskaksi ja viihdyttäväksi katsoa Grun kätyrit, jotka ovat älyttömän hauskoja ja suloisia. Tuollaisen minionin kun sais itselleen, niin ai että.

Hieman hävettää myöntää, että vasta nyt katsoin nämä leffat, sillä minionit ja leffahan on ollut jo pitkään juttu. Yhdessä vaihessa reppuani koristi minioni-avaimenperä, jonka voitin eräästä pelistä ulkomanreissullani. Nyt kuitenkin kaverin ehdotuksesta katsoimme leffat. Ensin toisen ja myöhemmin kakkososan. Pitää varmaan katsoa myös kolmonen sekä Kätyrien osa, jossa kerrotaan pelkästään niistä kätyreistä.

Mutta joo todellakin hyvää viihdettä ja kevyttä katsovaa vaikka koko perheen katsottavaksi tai viikonlopun leffaksi tenttikirjojen ja työkuvioiden vastapainoksi! Loppuun tietenkin vielä trailerit molemmista leffoista:

Trailerit on dupattuja, kun en nyt jaksanut tähän hätään alkaa etsiä alkuperäisillä äänillä, mutta jos on mahdollista katsoa tekstityksillä ja alkuperäisellä äänellä, niin suosittelen!

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

Viikonloppuun mahtui ajokilometrejä miltei 1000, mikä saikin mut antamaan toisen mahdollisuuden äänikirjoille. Viime kerralla kokeilin Bookbeat:n ilmaisjaksoa ja nyt oli vuorossa sitten Storytel ja Marcus Rosenlundin Sää, joka muutti maailmaa. Lukuhaasteeseen kirja meni siis kohtaan 22: Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja.

Teos oli mielenkiintoinen ja erittäin opettavainen. Se tarkasteli ilmastonmuutosta aikojen alusta saakka ja nosti esiin seikkoja, mitä historiankirjoissa ei ehkä mainita. Tai jotka eivät ole mukamas niin oleellisia historian kannalta. Mutta kuten teos osoitti, ne ovat erittäin merkittäviä. Teoksessa käsiteltiin muun muassa Amsterdamin synty kauppamahdiksi ja miten sää mahdollisti sen. Siinä käsiteltiin pieniä jääkausia, jotka on vallinneet Euroopassa. Pohdittiin mitä viikinkeille kävi Grönlannissa ja kuinka Iso-Britannia ja Japani pelastautuivat valloituksista ollessaan saaria ja näin ollen säiden armoilla.

Mielestäni kirja oli oikein sopiva yliviivaamaan tämän kohdan haasteesta, sillä siinä ilmastonmuutosta ei tarkasteltu pelkästään ihmisten aiheuttama nykyajan katastrofina vaan luonnollisena ikiaikaisena ilmiönä, johon me ihmisetkin olemme tietenkin tahoillamme vaikuttaneet. Antoi mun mielestä hyvin perspektiiviä kaikkeen tähän ilmastovouhotukseen.

Lisäksi pitää vielä mainita, että vaikka sanoin aikaisemmin kesän alussa äänikirjaa kokeillessani, että ei oo mun juttu, niin tää oli oikeesti hyvä äänikirjaksi. Lukija ei lukenut liian rauhallisella tahdilla, mikä ensimmäisessä kirjassa alkoi ärsyttää vaan luki melkein samalla temmolla kuin itsekin olisin kirjaa lukenut. Nää äänikirjat on varsin käteviä näin pitkille ajomatkoille...

Suosittelen siis joko lukemaan tai kuuntelemaan Marcus Rosenlundin Sää, joka muutti maailmaa teoksen. Erittäin mielenkiintoinen, opettavainen ja silmiä avaava!