48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä

Tämä kohta haasteessa oli yllättävän hankala, sillä vaikka kuulo- ja näkövammaisista henkilöistä on paljon kirjoja, mikään kirjoista ei tuntunut kolahtavan mulle. Oon kuitenkin miettinyt, että en ole lukenut vielä yhtään sarjakuvaa lukuhaasteeseen ja ajattelin, että jos saisin nämä kaksi vaikka yhdistettyä ja onnistuihan se! Kiitos Kirjasammon, josta on ollut mulle ihan suurenmoinen apu tätä haastetta suorittaessa.

Kirjaksi valikoitui siis Timo Kokkilan Mauri ja Mustis -sarjakuva, joka kertoo sokeasta miehestä Maurista ja hänen opaskoirastaan Mustiksesta huumorin värittämänä. Kirjan takakansiteksti kuvailee kirjaa näin:

Mauri ja omaperäinen opaskoira Mustis suunnistavat huumorin avulla arjen haasteissa. Mustiksen mielikuvitus laukkaa, joskus harhapoluilla, mutta yleensä kaksikko löytää perille. Tai ainakin sinne päin.

Sarjakuva on palkittu ja se on ilmestynyt huumorilehti Pahkiaisessa sekä Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n Kajastus-lehdessä.

Kirja oli hauska, kiinnostava, helppo ja nopealukuinen. Sarjakuva oli piirretty selkeästi ja kuplat olivat selkeät, mikä on sarjakuvalle suuri etu. Suosittelen kyllä lukemaan!

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

Kohtaa 30 pyörittelin kauan ja mulla oli siihen pari muutakin vaihtoehtoa, mutta sitten hetkellisen päähänpiston myötä tajusin, että Divergent-sarjan ekassa osassa Outolintu kannessa on kaupunki. Tulikin sitten tarve lukea tuo nerokas teos uudelleen ja kirja kun löytyi omasta hyllystä.

Tulevaisuuden yhteiskunnassa ihmiset on jaettu osastoihin persoonallisuuksiensa mukaan. Kun Tris Priorille selviää, että hän on divergentti eikä tule koskaan sopimaan joukkoon täydellisesti, kaikki muuttuu. Hän törmää divergenttien henkeä uhkaavaan salaliittoon, mutta ensin Trisin on ymmärrettävä mikä tekee divergenttinä olosta niin vaarallista.

Outolintu on Trilogian ensimmäinen osa ja olen lukenut kirjan siis aikaisemmin, mutta nyt halusin lukea sen uudelleen. Kirja oli edelleen yhtä hyvä kuin ensimmäisellä lukukerralla ja ehkä jopa parempi, kun näin toisella lukukerralla ja leffat nähtyinä (niistä itse asiassa kirjoittelin postausta alkuvuodesta: Linkki siihen postaukseen tässä) aukesi taas uusia piilotettuja yksityiskohtia.

Syy siihen, miksi Divergent-sarja on ehdottomasti yksi suosikkejani on se, kuinka taitavasti kirjailija on osannut luoda niin hienon tarinan, jossa kritisoidaan ihmisten lokeroimista ja valtajärjestelmiä. Lisäksi koska päähenkilö Tris on nuori 16-vuotias tyttö, on kirjailija osannut yhdistää tarinaan myös sellaisia asioita, jotka ovat kelle tahansa 16-vuotiaalle tärkeitä. Eli hän sitten menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa.

Hyvä kirja ja sarja siis ja taitaa tämä auttamattomasti siltä näyttää, että on varmaan napattava lähiaikoina tuo toinenkin osa tuolta hyllystä uusintaluentaan...

Lukuhaaste 48/50

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

Kun katselin lukuhaasteen listaa eri kohdista, niin kohdan 15 nähtyäni heti ensimmäisenä mieleeni nousi Fifty Shades of Grey, vaikka en tiedä onko kirjan aiheet oikeasti tabuun rinnastettavia. Luin kuitenkin kirjan kyseiseen kohtaan.

Fifty Shades of Grey kertoo viimeisen vuoden kirjallisuuden opiskelijasta Anastasia Steelestä, joka tuuraa kipeää ystäväänsä koululehden haastattelussa ja haastattelee multimiljonääriä Christian Greytä. Haastattelu ja Christianin tapaaminen kuitenkin muuttaa Anastasian koko maailman ja Christian tutustuttaa hänet omaan maailmaansa.

Kirjasampon esittelyn mukaan kirjan aiheita ovat kokemattomuus, läheisyys, mustasukkaisuus, pakkomielteet, sadomasokismi, seksuaalisuus, sukupuolielämä, unelmat ja vallankäyttö. Noista siis tuo sadomasokismi oli se, minkä rinnastin tabuun, vaikka en ole täysin varma siitä onko se virallisesti tabu vai ei.

Kirjan lukemista hieman hidasti se, että luin kirjan alkuperäiskielellä englanniksi, enkä ole vielä kovin nopea englanninkielisen kirjallisuuden lukija, mutta yksi kirja kerrallaan tahti varmasti nopeutuu.

Mielenkiintoinen lukukokemus joka tapauksessa ja en ole aikaisemmin lukenut kun muutaman kirjan joissa kerrotaan noin yksityiskohtaisesti seksuaalielämästä, joten oli senkin puoleen kiinnostava lukea sitä. Oon nähnyt kirjasta tehdyn leffan hieman pakon sanelemana, niin hyvä, että nyt oon myös lukenut kirjan, niin kirjat ensin leffaa -periaatteeni ei hirveästi horju :D

26: Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan

Bongasin jostain instagram-tilistä jo aikoja sitten Jill Santopolon Valo, jonka kadotimme, jonka ajattelin sitten mahduttaa kirjan lukuhaasteeseen ja kohtana sai olla 26. Kirja oli sellainen, jota ei voinut millään jättää kesken, sillä tarina vei mukanaan ja kirjailija oli nerokkaasti pudotellut mukaan paljastuksia tulevasta, jolloin lukija oli täysin koukussa.

Lucy ja Gabe, parikymppiset opiskelijat, tapaavat syyskuun 11.päivänä vuonna 2001, kun New Yorkin WTC-tornit kaatuvat. He rakastuvat palavasti, mutta unelmat vievät parin kuitenkin aikojen saatossa erilleen. Erityinen side ei kuitenkaan unohdu, vaan kumpikin pohtivat tahoillaan, olisivatko he sittenkin tarkoitettuja toisilleen.

Tarina oli hyvä ja mielenkiintoinen ja kuten sanoin jo aikaisemmin en malttanut laskea kirjaa kädestäni ennen kuin kirja oli lopussa. Tykkäsin kirjailijan tavasta kirjoittaa ja mielestäni tapa, jolla juonenkäänteistä kerrottiin oli mielenkiintoinen ja erilainen. Sain kirjasta pienen inspiraation omien tarinoiden pariiin.

Ajatuksia, joita kirjan lukeminen herätti on se, että elämänvalintoja tehtäessä ja unelmia seuratessaan voi käydä väistämättä niin, että ajautuu eroon rakkaimmistaan. On vain jokaisen oma valinta se, että seuraako siinä tapauksessa kumpaa osaa sydämestään. Sitä, joka kulkee unelman mukana vai sitä, joka haluaa pitää kiinni rakkaistaan?

45. Kirjan nimessä on kieltosana

Tiina Lehtinevan Älä itke enkeli yliviivasi lukuhaasteessa kohdan 45: kirjan nimessä on kieltosana. Kirja oli koskettava, loppuun asti mukana pitävä kertomus nuoresta Jarmosta ja hänen kavereistaan. Kesänä juuri ennen täysi-ikäistymista Jarmo saa tietää pysäyttävän uutisen, joka muuttaa hänen maailmankatsomuksensa aivan täysin.

Nuori kirjailija käsittelee kirjassaan vakavia aiheita: kuolemaa ja nuorten väkivaltaa. Se on Jarmon, Antin, Miian ja Saaran kasvutarina, jossa vuorottelevat usko, toivo ja rakkaus. Kirjan keskeisenä teemana onkin nuorten kuuluminen uskoon ja miten se vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudutaan kuolemaan ja toivoon pelastumisesta.

Kirjaa lukiessa kävi mielessä, että kirjan hahmot painottivat paljon uskoon kuulumista ja esimerkiksi totaalikieltäytyjälle kyseinen kirja olisi voinut olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa. Itse olen nimittäin tämän lukuhaasteen aikana oppinut, että jos kirjoittajan mielipiteet eroaa hyvin paljon omista, niin kirjan lukeminen on mielenkiintoisella tavalla haastavaa. En tiedä onko tämä kaikilla sama.

Älä itke enkeli oli kuitenkin hyvin kirjoitettu teos, joka piti lukijansa mukana loppuun asti ja jätti vielä paljon kysymyksiä lukemisen jälkeen. Päälimmäisenä jäi mieleen kysymys Miksi? Mutta niinhän oikeassa elämässäkin kaikkiin kysymyksiin ei saa koskaan vastausta.

Vaikka kirja oli nuortenkirja, niin mielestäni se sopii loistavasti myös aikuistenkin luettavaksi! Lukuhaasteen myötä olen huomannut, että kun aikuisena lukee nuorten kirjoja, tajuaa asioita omasta nuoruudestaan, joita ei ole aiemmin tajunnut...

Joulupukki ja noitarumpu

Hain joulufiilistä ainakin omassa mielessäni jo jouluklassikon asemaan nousseen Joulupukki ja Noitarumpu -piirretyn myötä. Mauri Kunnaksen samannimiseen lastenkirjaan perustuva animaatioelokuva ilmestyi vuonna 1996.

Posti tuo mukanaan joulupukin kylään kirjeen pieneltä Vekaralta, mutta kukaan ei oikein tiedä mitä piirros esittää. Niinpä tontut tekevät omat ehdotuksensa. Samaan aikaan shamaani suunnittelee ilkeyksiä joulupukin pään menoksi, joka yrittää toipua nuhasta ennen jouluaattoa.

Vaikka olen kattonut kyseisen elokuvan monta kymmentä kertaa, silti tämä pitää katsoa joka joulu (mahtaako olla mitään tekemistä sen kanssa, että se on ilmestynyt samana vuonna kuin olen syntynyt...?) Muuten ei tule samanlaista joulufiilistä ja onhan se Joulupukin töissä: aika svengaava biisi, eiks niin:

Samanlaisiin jouluklassikoihin kuuluu kyllä myös ehdottamasti Petteri Punakuono sekä Joulutarina, joten toivottavasti ehdin nekin tänä jouluna vielä katsoa. Lumiukko ei ole noussut itsellä suosikiksi...

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Olen rakastunut Hidasta elämää tuoteperheen kirjoihin ja nyt oli jo kolmas lukemistossa. Johanna Elomaan Suuria Hetkiä sisältää ajatuksia rakkaudesta, ilosta, surusta ja voimasta, ja osui haasteessa kohtaan 49.

Kirja on jaettu neljään osioon juuri noiden edellä mainittujen kantavien teemojen myötä. Jokaisesta tunteesta kirjailija kertoo useita omakohtaisia kokemuksia, jokaiselle tunteelle on kirjoitettu oma oodi sekä jokaisen luvun lopussa on runoja kyseisestä tunteesta.

Lisäksi mielestäni oli erittäin mukava yllätys, että kirja piti sisällään myös lainauksia muista tuoteperheen kirjoista. Bongasin sieltä lauseet kahdesta aikaisemmasta lukemastani kirjasta, jotka luin myös tätä lukuhaastetta varten (Toivon kirja masennuksesta ja Löydä elämän taika).

Tuossa vielä kirjan takakansiteksti avamaan hieman enemmän mistä on oikein kyse:

Suuria hetkiä sisältää lohdullisia ja avartavia sanoja elämän tienristeyksiin: rakkauden löytämiseen, läheisen menettämiseen tai uuden elämänvaiheen aloittamiseen. Näissä käännekohdissa elämäntarinamme luku vaihtuu kokonaan uuteen. Kauniista tarinoista, runoista ja ajatuksista voi pomia voimauttavia ja ilahduttavia lauseita itselle, ystävälle tai läheiselle elämän tärkeisiin hetkiin.

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa

Minna Canthin Työmiehen vaimo oli selkeä valinta kohtaan 11. Olen muutenkin vuosien varrella miettinyt, että pitäisi lukea enemmän suomalaisia klassikoiksi määriteltyjä teoksia, joilla on historiallinen ja yhteikunnallinen merkitys. Luettujen listalla on jo tämän kirjan lisäksi mm. Tuntematon Sotilas, Seitsemän veljestä, Vänrikki Stoolin tarinat ja Rautatie.

Minna Canth (1844-1897) oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen. Häntä pidetään myös ensimmäisenä nykysuomalaisena kirjailijana.

Työmiehen vaimo on Canthin tunnetuimpia sekä yhteiskunnallisesti radikaaleimpia teoksia. Se on näytelmä ja kertoo Johannasta, joka menee naimisiin huonoksi aviomieheksi osoittautuvan Riston kanssa.

Kirja herätti tunteita. Lähinnä raivoa siitä miten asiat on joskus ollut. Mutta toisaalta tämän jälkeen osaa arvostaa vielä enemmän sitä, miten pitkällä etenkin Suomessa on tultu tasa-arvokysymyksissa.

Työmiehen vaimo on lukemisen arvoinen ja menisi haasteessa muuten erittäin kepoisesti myös kohtaan 8 (kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen). Itse luin siihen kohtaan Tuntemattoman sotilaan. Mutta suosittelen Työmiehen vaimoa kaikille ja etenkin klassikoista kiinnostuneille!

Maleficent 2

Postausmaratooni jatkuu, saa nähdä saanko kirjoitettua kaikki aikomani tekstit tämän vuorokauden puolella...  :D

Viime viikolla kävin jälleen kerran leffassa, tällä kertaa katsomassa vihdoin ja viimein Maleficent 2:sen. Aikaisemmin syksyllä leffa jäi jotenkin muiden touhujen jalkoihin, mutta onneksi ehdin vielä käydä katsomassa.

Suhtaudun yleensä kakkososiin hieman varauksella ja etenkin niissä tapauksissa joissa ykkösosa on saanut paljon palautetta (oli se sitten negatiivista tai positiivista). Tällä kertaa kakkososa ei kuitenkaan jäänyt laimeaksi vaan jatkoi hyvin aikaisempaa tarinaa sekä toi siihen uusia ulottuvuuksia.

Seuraava pätkä sisältää hieman juoninpaljastuksia aiemmasta osasta, joten jos et ole kattonut ykkösosaa ja et halua lukea spoilereita, skippaa seuraava kappale.

Lyhyesti leffa kertoo siis ykkösosan jälkeisestä ajasta, jossa on Pahatar on jälleen konna vaikka hänen tosirakkauden suudelmansa pelasti Auroran. Lisäksi Aurora on menossa naimisiin Philipin kanssa, mutta tytön kummitäti ei hyväksy liittoa. Nuoripari haluaisi yhdistää kaksi kuningaskuntaa, mutta kaikki eivät ole asiasta ihan yksimielisiä.

Disneyn ainaisiin tosirakkausteemoihin ja romanttisen rakkauden ympärillä pyöriviin tarinoihin tämä äitihahmon ja tyttären välinen rakkaus on kyllä virkistävää ja toivottavaa vaihtelua. Leffalle siis suositukset!

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

Kohta 10 oli hyvin haastava kohta ellei ehkä jopa haastavin, sillä oli vaikea löytää itselle kiinnostava kirja monien vaihtoehtojen joukosta. Lisäksi halusin lukea tähän kohtaan jotain hieman erilaista. Niinpä päädyin sitten selailemaan saamelaiskirjailijoita ja heidän tuotantoaan. Sieltä löytyi sitten Kati-Claudia Fofonoffin Seidan kirous.

Seidan kirous kertoo saamelaistytöstä Inkamaariasta sekä hänen perheestään. Tavallinen perhe on isojen ja onnellisten asioiden äärellä, kunnes nuoren Inkamaarian hairahdus laittaa pakan sekaisin. Jotain tekemistä Seita-kivellä on myös tapahtumien kulussa.

Lähdin lukemaan kirjaa aika neutraalein ajatuksin. En odottanut kirjalta mitään erityistä, mutta kuitenkin mielenkiinnosta halusin lukea kirjan. Lopputuloksena yllätyin positiivisesti ja kirjan tapahtumat lähtivät heti alusta käyntiin. Vaikka kirjassa ei ollut sivuja paljon, silti se kertoi kattavasti koko tarinan ja lukijan verkkokalvoille piirtyi kuvia miljööstä ja tapahtumien kulusta.

Voi olla, että tulevaisuudessa perehdyn lisää saamelaiskirjailijoihin ja heidän kulttuuriinsa. Tämä kirja toimikin hyvänä kiinnostuksen herättäjänä!

32. Kirjassa kuljetaan metrolla

Jälleen kinkkinen kohta haasteessa, mutta onneksi internet on ystävä! Kirjaksi kohtaan 32 valikoitui Neil Gaimanin Neverwhere - Maanalainen Lontoo. Olen lukenut Gaimanilta hänen toisen teoksensa Tähtisumua ja tykkäsin siitä, niinpä ajattelin että tämäkin on varmasti hyvä.

Neverwhere kertoo tavallisesta Richardista, joka muuttaa Skotlannista Lontooseen ja elää ihan tavallista elämää. Hänen elämänsä tärkeimpänä iltana - ainakin Richardin naisystävän Jessican mukaan - hän kuitenkin törmää kadulla veriseen tyttöön ja Jessican vastusteluista huolimatta vie tytön asunnolleen suojaan. Sen hetken jälkeen Richardin elämä ei ole enää samanlaista vaan hänet tempaistaan uuteen maailmaan: Lontoon alapuolella sijaitsevaan.

Kirjaa kuvastavat parhaiten sanat erikoinen, mielikuvituksellinen ja arvaamaton. Pidin kirjailijan tavasta kertoa hyvinkin kummalliset asiat ihan arkipäiväisenä eikä kirjassa käytetty liikaa värittelevää (onkohan oikea sana) kuvailua vaan asiat kerrottiin niin kuin ne olisi, jos kirjan maailma olisi totta.

En kuitenkaan ole varma pidinkö kirjasta vai oliko se vain yksi kirja muiden fantasiakirjojen joukossa. Ei se ainakaan herättänyt samanlaisia tunteita kuin suosikkifantasiakirjani, joten Harry Pottereiden, Nälkäpelien, Tarun Sormusten Herrasta, Hobitin ja Rick Riordanin tuotannon voittanut tämä kirja ei ole.

Mutta jos fantasiakirjallisuus kiinnostaa, niin saattahan tämä olla juuri sinun suosikkisi!

Last Christmas

Varoituksen sana niille harvoille tän blogin lukijoille, että nyt on tulossa sitten yhteensä seitsemän postausta (kolme leffa ja neljä kirja) tämän illan aikana, sillä olen ollut hieman laiska tämän blogin suhteen. Instagram-tiliä @rakkaudesta_fiktioon päivittelen reaaliaikaisemmin...

Elikkä aloitetaan ekasta leffapostauksesta. Kävin kaks viikkoa sitten perjantaina leffassa katsomassa Last Christmas -leffan. Päätös päivän leffalle selvisi vasta kyseisenä päivänä, kun aloin kattoo että mitähän tänään menisi, kun muutenkin ajattelin kaupungissa käydä.

Lähdin leffaan sillä ajatuksella, että tämä on taas yksi perus jouluaiheinen hömppärakkauskomedia, mutta olin kuitenkin väärässä. Elokuva oli herkkä, ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen. Vaikka elokuva pyöri vakavien aiheiden ympärillä se oli silti elämäniloinen tarina, jonka lopussa pyyhin kyyneleitä poskilta.

Last Christmas kertoo Katesta, joka on toipunut vakavasta sairaudesta ainakin lääketieteellisesti, mutta hän on kuitenkin kadottanut elämänilonsa. Joulukaupassa työskentelevä, joka ilta juopotteleva ja kavereiden nurkissa asuva nuori nainen ei tunnu saavan elämäänsä kasaan, kunnes tapaa Tomin, joka saa hänet ajattelemaan toisin.

Enemmän en paljasta, sillä muuten vien ilon leffan katsomisesta, mutta sen verran vielä sanon, että vaikka tuo kuvaus sekä traileri saa elokuvan näyttämään perinteiseltä rakkaustarinalta, sitä se ei ole kuitenkaan...

Erittäin iso suositus kyseiselle leffalle!

17. Kirjassa on kaksoset

Kohta 17 oli myös aluksi yllättävän hankala toteuttaa ja mulla olikin valittuna kohtaan yksi toinen kirja, mutta vaihdoin sen kuitenkin nuoruudesta tuttuun sarjaan, jonka muistin sopivan tähän täydellisesti. (Se toinen kirja olisi löytynyt kirjahyllystäni stipendikirjan muodossa ja olisi ollut osa sarjaa, jonka ensimmäisiin osiin en ole edes tutustunut).

Kirjaksi, jossa on kaksoset valikoitui siis So little time sarjan ensimmäinen osa Deittailun alkeet, joka perustuu Mary-Kate ja Ashley Olsenin tähdittämään televisiosarjaan. Niistä on tehty myös kirjat, joiden ensimmäinen osa oli siis kyseessä. Sarjan on kirjoittanut Jacqueline Carrol ja ne perustuu Eric Cohenin ja Tonya Hurleyn käsikirjoituksiin.

Deittailun alkeissa ja koko sarjassa keskitytään kaksoistyttöjen Chloen ja Rileyn elämään, joka koostuu avioeron käyneistä vanhemmista, pojista, ystävistä ja ulkonäköön liittyvistä asioista. Nuorille tytöille sopiva kirjasarja siis ja tämä oli yksi suosikeistani silloin aikoinaan.

Nyt aikuisena kirjan lukeminen ei ehkä ollut kuitenkaan niin kovin mieluisa lukukokemus. Kirjan toki luki nopeasti, mutta jotenkin henkilöiden tapa ajatella asioita oli tosi pinnallinen ja sai minut pohtimaan, ajattelinko itse tuon ikäisenä yhtä pinnallisesti. Onneksi en muista kunnolla sitä...

Mutta siis nuorille tytöille, joita tällaiset kirjat kiinnostaa, tämä kirja ja sarja on erittäin sopiva ja mielenkiintoinen!

29. Kirjassa nähdään unia

Haasteen kohta 29 tuli toteutettua hieman puolivahingossa. Viikko sitten sunnuntaina olin viettämässä isänpäivää lapsuudenkotona ja muita odotellessa päätin katsoa löytyisikö niistä hyllyistä jotakin luettavaa lukuhaasteeseen. Hyllystä löytyi sitten lapsuuden suosikkisatu Ruusunen ja näin kohta 29 yliviivattiin listasta.

Juonta ei varmaan tarvitse selittää, sillä luulen, että kyllä kaikki Ruususen tarinan tietää. Lyhyesti, jos jollekin on epäselvää. Kuningas ja kuningatar saa kauan kaipaamansa tyttären, jonka kastejuhlaan/syntymäjuhlaan jätetään kutsumatta yksi haltijatar, joka kostoksi kiroaa Ruususen pistämään sormensa värttinään 16-vuotissyntymäpäivänään ja kuolee tämän johdosta. Yksi lahjansa antamatta jättänyt haltijatar muuttaa kirouksen niin, että kuoleman sijasta Ruusunen nukahtaa 100-vuotiseen uneen, josta hänet voi vain suudelma herättää. Samalla koko hovi nukahtaa.

Tämä on alkuperäinen Grimmin veljesten satu, johon lukemani kirja perustuu. Disneyn versiossa uni ei ole satavuotinen ja siinä korostetaan enemmän tosirakkauden suudelmaa. Grimmin sadussa haltijattaria on 13, mutta Disney on muuttanut määrän kolmeksi hyväksi ja yhdeksi pahaksi haltijattareksi. Pääpointti tarinassa on kuitenkin sama.

Suvun ja perheen prinsessana kasvaneena prinsessasadut olivat osa lapsuuttani ja oli mukavaa saada myös lapsuuden muistoja osaksi tätä lukuhaastetta. Klassikkosatu on kyseessä, joten suosittelen kaikkia lukemaan, jos jostain syystä on jäänyt tähän tutustumatta.

28. Kirjan kannessa on kuu

Jotkin haasteen kohdista on ollut melko vaikeita toteuttaa ja olenkin syöttänyt useamman kohdan googleen, jotta löytäisin jotain avuksi kirjojen löytämiseen. Kansikuvahaku osoittautui hyväksi avuksi kohtaa 28 etsiessä. Kirjaksi valikoitui Jasu Rinneojan Autiotalon arvoitus.

Autiotalon  arvoitus on itse asiassa jatko-osa Erakon arvoitukselle ja alussa olikin paljon viittauksia edelliseen osaan, jota en siis ollut lukenut. Mutta kun pääsi jyvälle henkilöistä ja aikaisemmista tapahtumista, tarina melkein imaisi mukaansa.

Kaupunkilaispoika Taneli palaa isovanhempiensa luokse syyslomalla ja heittäytyy heti mukaan seikkailuun isänsä ja isoisänsä varoitteluista huolimatta. Kesällä tutkimatta jäänyt polku johdattaa pojan ystävänsä Pekan kanssa vaaralliseen seikkailuun.

Hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaava ja jouhevasti etenevä juoni olivat tämän kirjan vahvuuksia. Kirja sopii hyvin nuorille pojille. Lukemani nuortenkirjat ovat olleet suurimmaksi osaksi tyttöjen kirjoja sukupuolestani riippuen, mutta näin aikuisena on ihan mukava lukea kirjoja, joissa on päähenkilönä poika.

Haaste etenee sykleittäin ja postaukset kirjoista tulee aina ryppäissä, mutta ei kai tämä niin vakavaa ole :D

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

Kaverin luona yötä ollessani kaipasin iltalukemista ja hänen avustuksellaan löysimme hyllystä Juha Vuorisen Kristianin nuoruusvuodet -kirjan, jonka sijoitin haasteessa tähän kohdalle. Kirja kertoo Juoppohullun päiväkirjoista tutusta Kristian Pesosesta ja hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Kirjassa sukelletaan sisälle Kristianin edesottamuksiin vanhempiensa kanssa, lomareissuihin niin vuokramökille kuin Kanarian saarille (kumpikaan ei tietenkään mennyt säyseästi ja rauhallisesti) kuin myös Kristianin ensimmäisestä discoillasta, joka piti sisällään muitakin ekoja kertoja.

Juha Vuorisen tuotantoa en ole ennen tätä kirjaa ehtinyt tai osannut lukea, mutta kirjailijalla on kyllä oma viihdyttävä tapansa kirjoittaa ja kertoa asioita. Monta kertaa sai nauraa ääneen kirjan juonenkäänteille. Tällainen hieman kevyempi lukeminen on mukavaa vaihtelua, kun viime aikoina luetuissa kirjoissa on ollut melko asialliset aiheet.

Tämä kirja ehdottomasti avasi minulle uuden maailman kirjojen joukossa ja enköhän jossain vaiheessa lue Vuorisen muunkin tuotannon. Kuulemma kirja jatkuu Kristianin teinivuodet -teoksella, joka varmaan löytyy piakkoin omalta lukulistalta (viimeistään sitten kun lukuhaaste on suoritettu).

Oli siis hyvä ja viihdyttävä kirja, jonka luki nopeasti. Lukiessa sai nauraa ja laittaa aivot narikkaan, mikä on välillä ihan toivottavaa. Suosittelen kaikille mustan huumorin ystäville!

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

Afrikka on ollut maanosista ja kulttuureista mulle aina vieras. Ainoat asiat mitä voin rehellisesti sanoa tietäväni tuosta maanosasta on savannit, Egypti, Sahara ja orjakauppa. Siihen rajoittui mun tietämys tuosta maasta.

Kun puhutaan kulttuureista puhutaan paljon ihmisten tavoista ja taiteesta (käsittäen niin kuvataiteet, musiikin kun muutkin taiteenlajit) mutta mielestäni vielä enemmän pitäisi korostaa ruokakulttuuria. Ruoka on kuitenkin aika oleennainen osa kunkin kansan elämäntapoja ja sen ympärille rytmittyy esimerkiksi vuorokausirytmi ja juhlat.

Näistä kahdesta syystä Afrikan ruokakulttuuria käsittelevä kirja oli loistava valinta kohtaan 20. Kirjaksi valikoitui kirjaston hyllystä löydetty Ruokamatka Afrikkaan, jossa esiteltiin yleisesti maanosaa ja vähän tarkemmin seitsemän eri puolilla Aftikkaa sijaitsevaa maata ruokakulttuureineen: Pohjois-Afrikasta Marokko, Tunisia ja Egypti, Länsi-Afrikasta Ghana, Itä-Afrikasta Somalia ja Tansania sekä eteläisestä Afrikasta Zimbabwe.

Jokaisesta maasta kerrottiin peruspiirteitä kuten mistä maa tunnetaan ja sitten tarkasteltiin tarkemmin ruokakulttuuria tyypillisten raaka-aineiden, ruokalajien ja pöytätapojen kuten myös juhlien muodossa. Unohtamattakaan oleennaisena osana uskontoa ja sen vaikutusta ruokakulttuuriin. Lopuksi jokaisesta maasta oli muutamia ruokaohjeita, jotta pääsisi testaamaan Afrikan makuja omassa keittiössä. Ohjeet (en kyllä testannut, mutta luin läpi) olivat Suomen raaka-aineiseen sovellettavia, joten ihan käypiä ohjeita siis.

Kirja oli melko tiivis (siinä oli 150 sivua), mutta silti kattava paketti. Kuten takakansitekstissä sanottiin: "Ruokamatka Afrikkaan avaa ovia mielenkiintoisiin maihin David Livingstonen jalanjälkiä seuraten" kiinnostukseni Afrikan maita kohti alkoi herätä ja voisikin olla mielenkiintoista matkustaa tuohon "tuntemattomaan" maanosaan. Edellisen kirjan synnyttämä matkakuume ei siis lainkaan helpottunut :D

23. Kirjan nimessä on jokin maa

Blogi laahaa jäljessä eikä pysy mukana lukutahdissa. Viikko sitten luetusta kirjasta siis seuraavaksi "arvostelu" tulossa. Kyseessä oli Australia -niminen opaskirja ja meni näin lukuhaasteessa kohtaan 23. Juuri tämän kirjan luin sen takia, että sain kirjan pari viikkoa sitten lainaan kummiltani, kun kävin hänen luonaan.

Oon jo pitkään haaveillut Australian matkasta ja nyt olen lyönyt lukkoon jo ajankohdan tulevaisuudessa, jolloin pyrin totetuttamaan tämän ehkä yhden pitkäaikaisimmista haaveistani. Ajattelin sitten, kun kummi, joka oli ollut häämatkalla Australiassa seitsemän vuotta sitten, antoi tämän kirjan lainaan, että luenpahan kirjan kannesta kanteen, niin on paljon helpompi suunnitella tulevaa matkaa, kun sen aika on. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.

Australia -opaskirja oli erittäin kattava ja hyvä opaskirja, joka oli jaettu kuuteen päälukuun: matkustus, nähtävyydet, ajanviete, kävelyt ja ajelut, ruokailu ja majoitus sekä matkan suunnittelu. Lopussa oli vielä osio kartoille. Ennen näitä kerrottiin yleistietoja Australiasta sekä lyhyt oppimäärä maan historiasta.

Kohteet (nähtävyydet, museot, luonnonpuistot, kaupat, kahvilat, ravintolat yms.) oli jaoteltu aakkosjärjestyksessä ja ne käsitti isojen kaupungien (Sydney, Melbourne, Brisbane, Canberra, Cairns, Adelaide ja Perth) lisäksi myös pienempiä kaupunkeja ja kohteita.

 Jokaisesta kohteesta kerrottiin perustiedot kuten aukioloajat, hinnat, osoitteet ja verkkosivut. Tosin näihin ei ole enää luottaminen, sillä kirja on alunperin julkaistu vuonna 2004 ja Suomessa kyseinen painos on ilmestynyt vuonna 2009. Kummilleni seitsemän vuotta sitten kirja oli vielä hyvin ajankohtainen, mutta minulle hieman vanhentunut.

Tästä huolimatta kirja oli opaskirjaksi hyvä ja selkeä ja auttoi matkan suunnittelussa tosi paljon. Ainut (positiivinen kumminkin) miinus oli se, että kirjan luettua on aika polttava matkakuume....

Late Lammas Farmageddon

Maanantaina mulla oli sopivasti aikaa tapettavana, joten päädyin menemään extemporesti leffaan. Kohteena oli Late Lammas Farmageddon, sillä se sattui juuri silloin menemään kyseisen kaupungin leffateattereissa. Leffan mainokset pyöri jo, kun menin saliin, joten tämä oli melko extempore-tempaus.

En ole aiemmin katsonut Late Lammasta kuin ihan pieniä pätkiä, joten tämä oli mukava uusi tuttavuus piirrettyjen joukossa (totta kai olin kuullut aiemmin, joten ei täysin tuntematon piirretty ollut). Oli kyllä hyvä ja sellainen kevyen viihdyttävä.

Kun ilkikurinen mutta hellyttävä avaruusolento LU-LA tekee hätälaskun lähelle Sammalperän maatilaa, näkee Late mahdollisuuden seikkailuun. Hän ottaa tehtäväkseen auttaa kaukaa galaksin toiselta puolen tullut vieras takaisin kotiin.

LU-LAn ihmeelliset voimat, hullunkuriset kujeet ja galaksin kokoiset röyhtäykset hurmaavat pian Laten ja muun lauman. Late johdattaa maan ulkopuolisen ystävänsä Sammalperän metsään etsimään kadonnutta avaruusalustaan tietämättä, että uhkaava avaruusolentoja metsästävä järjestö on heidän kannoillaan. Ehtiikö Late ja muu lauma välttää Farmageddonin Sammalperän tilalla ennen kuin on liian myöhäistä?

Kun leffa alkoi, huomasin/muistin että Late Lammas elokuvissa ei ole dialogia, mutta se ei haitannut ettei puhetta ollut, sillä kuvan, liikkeen ja eleiden keinoilla tarina kulki soljuvasti. Tästä itse asiassa tuli mieleeni sellainen ajatus, että joskus puhe on tarpeetonta. Eleet ja kehonkieli yleensä kertovat paljon enemmän kuin tuhat sanaa.

Leffa oli siis hyvä ja suosittelen sitä kaikille piirrettyjen ystäville ja etenkin lapsille ja lapsiperheille!

44. Kirja kertoo Berliinistä

Kosketinrunkkari - Niin kuin sen satun muistamaan on Rammstein-yhtyeen kosketinsoittajan Flaken omaelämäkerta, joka keskittyy pääsääntöisesti hänen lapsuuteensa ja ensimmäiseen bändiinsä Feeling B:hen. Flake käsittelee myös häpeilemättä omaa alkoholiongelmaa ja velkaantumistaan.¨

Haasteessa kirja meni kohtaan 44, sillä Flake on kotoisin ja asunut Berliinissä ja kirjassa kerrotaankin millaista oli kasvaa DDR:ssä. Vaikka kirja kertoo Flaken elämästä, silti myös Berliinin tapahtumat kuten muurin murtuminen vaikuttavat tarinaan, vaikkakin hyvin sivujuonteisesti.

"Kukaan, painotan, kukaan ei ottaisi tätä kirjaa käteensä, ellen sattuisi soitttamaan eräässä tietyssä Yhtyeessä. Sattuma ei edes ole oikea sana, sillä olen mukana vain useiden väärinkäsitysten ansiosta. Minut otettiin Feeling B:hen mukaan basistiksi, ja sitten uusi yhtye haki nykyaikaista, teknisesti asiansa osaavaa kosketinsoittajaa. Niinpä joudun kysymään, miten paljon edes pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä.

Joskus mietin myös, mitä minusta olisi tullut, jos olisin syntynyt Länsi-Berliinissä tai Vietnamissa. Vielä jännittävämpää on pohtia, mitä elämässä tulee tapahtumaan. Odotan joko ikinen päivä suuronnettomuutta tai kuolettavaa tautia saapuvaksi. Vai olenko jo dementoitunut? Täytyypä miettiä hetkinen. Missä silmälasit ovat, ja miksi oikein istun tässä?

Kuten takakannessa oleva lainaus kirjasta kertoo, Flake kirjoittaa ja kertoo elämästtän hyvin mielenkiintoisesti ja tosiasioita kaunistelematta, omantakaisella tavallaan siis.

Itse en ole Rammsteinin fani, mutta kaverini on ja hän suositteli minua lukemaan kirjan. En minäkään siis olisi ottanut kirjaa käteeni, jos Flake ei soittaisi Rammsteinissä, joten hän oli oikeassa tuossa ensimmäisessä lauseessa :D Kirja oli mielenkiintoinen ja suosittelen sitä kaikille muistelma-kirjojen ja omaelämänkertojen ystäville.

Jane the Virgin

"Sarja-arvostelua" luvassa! Noin vuosi sitten opparistressiä vältelläkseni löysin Netflixistä sattumalta Jane the Virgin sarjan ja ajattelin katsoa ensimmäisen pilotti-jakson. Kävikin niin, että koukutuin kerralla ja tällä viikolla katsoin pari viikkoa sitten Netflixissä julkaistun viidennen ja viimeisen kauden loppuun.

Jane the Virgin kertoo neitsyyslupauksen tehneestä Jane Villanuevasta, joka vahingossa keinohedelmöitetään ja hän alkaa odottaa hotellinomistaja Rafael Solanon lasta. Janen poikaystävä Michael on juuri aikomassa kosia tyttöystäväänsä ja Rafael on toipunut syövästä ja on naimisissa Petran kanssa. Keinohedelmöitys käynnistääkin sellaisen tapahtumien sarjan, että en uskalla kertoa enempää, etten paljasta liikaa.

Sanotaan vielä sen verran että vauvakuvion lisäksi kuvioissa on mukana suuri rikosvyyhti liittyen mysteeriin nimeltä Sin Rostro ja Janen koko elämän poissa ollut isä saapuu kuvioihin. Eikä hän nyt ole ihan mikä tahansa tavallinen tallaaja... Käänteitä siis riittää!

Päähenkilönä sarjassa on latinalaisamerikkalainen Jane, hänen äitinsä (teininä äidiksi tullut) Xiomara ja isoäitinsä Alba. Heidän lisäkseen keskiössä ovat Janen poikaystävä Michael, lapsen isä Rafael Solano vaimonsa Petran ja sisarensa Luisan kanssa. Lisäksi tärkeitä hahmoja on Rafaelin äitipuoli Rose ja Janen isä Rogelio la Vega. Lisäksi on paljon sivuhahmoja, mutta noiden yhdeksän henkilön ympärillä koko sarja pyörii.

Tapahtupaikkana toimii Miami ja siellä pääsääntöisesti Villanuevien koti, Rogelion työpaikka (en paljasta mikä se on, niin ei paljastu liikaa) sekä Rafaelin omistuksessa oleva Marbella-hotelli, jossa Jane työskentelee.

Sarja kuuluu siis telenovela-kategorian alle, joka on siis latinalaisamerikkainen saippuaooppera. Sarjan kiehtovia erityispiirteitä on kertoja, joka pitää tarinan yllä sekä miljoonat erilaiset käänteet ja fiktion sekoittaminen faktaan. Lisäksi tykkään maagisen realismin piirteistä mitä sarja pitää sisällään ja värikkäistä hahmoista ja muutenkin siitä, että sarjan puvustuksessa, rekvisiitassa ja lavasteissa on käytetty värejä. En ole koskaan katsonut mitään samanlaista kuin Jane the Virgin ja siksi suosittelinkin katsomaan sarjaa! Ei nimittäin jätä kylmäksi ei todellakaan.

Loppuun vielä teaser sarjasta:

19. Et pidä kirjan nimestä

Seuraava kirja lukuhaasteessa oli Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Lukuhaasteeseen kirjan sijoitin kohtaan 19: et pidä kirjan nimestä. En tiedä miksi, mutta nimi Idiootit ympärilläni ei ihan itseä miellytä. Mutta nimestään huolimatta kirja oli erittäin hyvä. Takakansiteksti "tämä kirja saa ajattelemaan sinut toisin" ei ollut todellakaan tuulesta temmattu.

Onko ympärilläsi pelkkiä idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin!

Oletko juuttunut puolisosi kanssa kinaan, jossa molemmat puhuvat aivan eri asioista? Oletko saanut kollegalta sähköpostin, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitat, vaikka selität asian kristallinkirkkaasti?

Erilaiset tavat viestiä ovat sosiaalisten konfliktien yleisin syy. Idiootit ympärilläni kertoo konkreettisesti ja viihdyttävästi, millaisia käyttäytymismalleja on olemassa ja miten eri ihmistyyppien kanssa pääsee samalle aaltopituudelle.

Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti siihen, että idioottitiheys ympärilläsi on pienentynyt huomattavasti.

Kirjassa Erikson esittelee DISA-menetelmän, jonka mukaan ihmiset ovat joko punaisia, keltaisia, vihreitä ja sinisiä luonteenpiirteittensä ja asioihin reagoimisen suhteen. Värit eivät tarkoita mitään erikoista, ne ovat vain keino selkiyttää luokittelua. Ja kuten kirjoittaja toteaakin vain harva ihmisistä on selkeästi yhden värin edustajia, yleisempää on että meissä on kahden eri värin piirteitä. 

Kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja todellakin muutti jollain tavalla ajatteluani sekä itsestäni että ympärilläni olevista ihmisistä. Mielenkiintoista oli se, että joistakin luonnekuvauksista mieleeni tuli opiskelukavereitani ja tajusin myös miksi eräs tiimi aikoinaan toimikin niin hyvin, olimme kaikki eri värin edustajia.

Mielestäni jokaisen tulisi lukea kirja ja varsinkin sellaisten ihmisten, jotka työskentelevät muiden ihmisten parissa. Mutta tietenkin olit sitten ammatiltasi mikä tahansa, jossain elämäntilanteessa olet tekemissä erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi parisuhteessa tai perheenjäsenenä, joten kirjan opeista ja ajatuksista on varmasti hyötyä toisten ihmisten kanssa toimeen tulemisessa.

En ole yleensä tietokirjojen ystävä, mutta tämä upposi ja hyvin upposikin!

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

Katri Syvärisen Löydä elämän taika osui haasteessa kohtaan 14, sillä kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin sukunimeni. Kirja on osa Hidasta elämää kirjaperhettä ja olenkin tutustunut sivustoon hieman enemmän kuluneen vuoden aikana. Olen alkanut nimittäin enemmän kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen opiskelujen tuoman suorittamisen jälkeen.

Kirjoittaja itse on ollut yli-suorittaja ja kokenut uupumuksen ja kertookin kirjassa tarinansa siitä, kuinka alkoi kuunnella kehoaan ja hellitti sisäisen suorittajansa otetta elämästä. Vaikka itse en ole onneksi vielä käynyt uupumuksen rajalla (vaikka merkkejä sinne menemisestä yhdessä vaiheessa näytti), mutta kirja oli monelta osin hyvin samaistuttava. Se oli ajatuksia ja silmiä avartavaa lukemista.

Katri Syvärinen on henkisen hyvinvoinnin valmentaja, joogaohjaaja ja Hidasta Elämää -bloggari. Hän ohjaa verkossa suosittuja intuitiivisen kirjoittamisen kursseja. Hän on kirjoittanut aiemmin kolme hevosaiheista kirjaa ja tämä neljäs kirja kertoo hänen oman tarinansa. Syvärinen kirjoittaa blogissaan, kuinka päästä eroon rajoittuvista uskomuksistaan ja astua elämän vapaaseen virtaan. Kirjan alkusanoissa hän toteaakin, että osa kirjan teksteistä on hänen blogistaan.

Löydä elämän taika oli mielenkiintoinen ja erittäin samaistuttava kirja (kuten sanoinkin jo alussa). Se herätti paljon ajatuksia ja kirjan luettuani uskon, että rupean kiinnittämään vielä enemmän huomiota siihen, milloin kannattaa lopettaa suorittaminen ja stressaaminen.

Kirjaa suosittelisin kaikille, jotka tunnistavat itsessään hieman suorittajan vikaa ja haluavat nauttia elämästä enemmän ainaisen suorittamisen sijaan. Kirjassa on hyviä pointteja siihen kuinka löytää elämän taika.

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

Tätä kohtaa haasteessa pohdin aika pitkään, vaikka kohteen valittuani tajusin, että eihän tähän kohtaan voinut valita mitään muutakaan aikakautta. Aikakausi, jolla olisin halunnut elää on siis 1800-luvun Suomi, jossa elettiin omavaraistaloudessa. Kirja, joka sai kunnian osua tähän haasteeseen oli Mauri Kunnaksen iki-ihana Koiramäki, joka oli kokoelmanidos kolmesta Kunnaksen rakastetusta kuvakirjasta: Koiramäen talossa, Koiramäen lapset kaupungissa ja Koiramäen talvi.

Olen oikeastaan lukenut kirjan jo useampaan kertaan, mutta silti halusin lukea sen uudelleen ja kirja sopi tähän haasteen kohtaan täydellisesti. Mauri Kunnaksen kuvakirjat ovat aina kuuluneet suosikkeihini ja siksi olen jostain hommannut/saanut tämän aikoinani kokoelmiini. Näistä kolmesta kirjasta suosikkini ovat Koiramäen talossa sekä Koiramäen talvi.

Niille, joille Mauri Kunnaksen Koiramäki-sarja on tuntematon: kirjoissa tarkastellaan 1800-luvun Suomessa asuvan perheen elämää. Perheenjäseniä on kolmessa eri polvessa: talon isäntä ja emäntä lapsineen isovanhempia unohtamatta sekä tietenkin piiat ja rengit mukaan lukien. Kuvakirjat kertoo perheen elämästä ja miten asiat tehtiin tuohon aikaan.

Mikä minua sitten kiehtoo tässä aikakaudessa? Omavaraistalous ja se, kuinka tultiin toimeen ilman kaikkia mahdollisia nykyajan välineitä ja palveluja. Lisäksi mielenkiintoani lisää se, että vaikka tuohon aikaan tietenkin on ollut omat huolet ja murheet (kuten tuleeko tänä vuonna hyvä sato vai ei, riittääkö ruoka talven yli yms), ovat ne kuitenkin aivan erilaiset kuin nyky-yhteiskunnan stressit. Siitä on syntynyt itselle jotenkin sellainen kuva, että elämä tuolla aikakaudella oli tietyllä tapaa rennompaa ja huoletonta....

Koiramäkeä suositeelen koko perheen luettavaksi. Se voi olla hyvä iltasatu perheen pienimmille sekä sammuttaa tiedonjanoisen koululaisen tiedonjanon ainakin hetkeksi. Lisäksi kirjaa ei ole lainkaan hullumpi lukea näin aikuisena :D

32. Kirjan nimessä on ammatti

Seuraava haastekirja oli Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia ja meni siis nimensä puolesta tuohon kohtaan 32. Kirja on kokoelma Berlinin parhaita lyhyitä kertomuksia. Tekstit ovat hienovaraisia ja oivaltavia kuvauksia amerikkalaisesta arjesta pesuloissa, tukiasunnoissa, katkaisuhoidossa, katolisessa koulussa, hienostokodeissa ja kaduilla.

Lucia Berlin oli yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen. Hän kuoli vuonna 2004 eli 68-vuotiaana. Teksteissään kirjailija on käyttänyt kokemuksiaan lapsuudestaan USA:n kaivoskaupungeissa, teinivuosistaan Chilessä, kolmesta epäonnistuneesta avioliitostaan, alkoholismistaan, lukemattomista työpaikoistaan, joilla hän on elättänyt yksinhuoltajana neljä lastaan sekä vuosistaan Kaliforniassa, New Mexicossa ja Meksikossa. Elinaikanaan Berliniä arvostettiin vaan pienissä piireissä, mutta tämän kokoelman ansiosta hän nousi koko lukevan yleisön tietoisuuteen.

Kirja oli hyvä ja tekstit oli nopeita lukea. Ne eivät olleet liian arvoituksellisia ja kaunopuheisia, kuten novellit välillä saattavat olla, vaan niistä pääsi hyvin kärryille. Monta kertaa lukiessani pohdin, että kirjoittakoohan kirjailija nyt oikeassa elämässään tapahtuneesta käänteestä, vai onko tässä miten paljon väritettyä joukossa.

Vähän lukemista haittasi tai oikeastaan jätti lukukokemuksen hieman ristiriitaisiksi se, että alkusanoissa Lucia Berliniä ylistettiin neroksi, jolloin odotin teksteiltä jotenkin enemmän. Nyt kuitenkin kun kirjan lukemisesta on päivä aikaa, jäi kirjasta kuitenkin positiivinen mielikuva ja mietin, että novelleja ja novellikokoelmia voisi lukea paljon enemmänkin. Lisäksi kirja sai ajattelemaan omaa kirjoittamista ja siihen liittyviä haaveita uudeltä kantilta....

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

Tämän kirjan lukemisesta on jo puolitoista viikkoa, mutta en ole jostain syystä muistanut tulla kirjoittamaan "arvostelua" blogin puolelle. Toissasunnuntaina fiilistelin syksyä ja sen myötä lähestyvää talvea Suvin Talvi -kirjan muodossa. Kirja on siis Suvi Teräsniskan ja Inka Nousiaisen kirjoittama kirja ja meni siis haasteessa kohtaan 21: Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja.

Suvin Talvi on kurkistus laulaja Suvi Teräsniskaan arkeen ja lapsuudenmuistoihin, joihin liittyvät niin oikeanlaiset suksen voiteluohjeet että täydellisen talvipäivän resepti. Kirja on koottu Suvin kertomuksista, askarteluohjeista, resepteistä ja vinkeistä talven viettämisen parissa. Se avaa uudella tavalla niin maanläheisen mutta äärimmäisen suositun laulajan elämää ja hänen juuriaan Suomen Lapissa.

Tykkäsin kirjasta ja luin oikeastaan kirjan jo toistamiseen (ensimmäisen kerran luin kirjan pari vuotta sitten jouluna, kun sain sen lahjaksi). Kirja omalla tavallaa muistuttaa, että Suvi Teräsniska on samalla tavalla tavallinen ihminen kuin mekin, hän vain on työnsä puolesta julkisuudessa ja esillä.

Koska olen kaavoihin kangistunut, niin kirjoitetaan tähänkin postaukseen kyseisen kirjan takakansiteksti, jos se vaikka avaisi mun höpöttelyjä paremmin mistä kirjassa on oikeastaan kyse:

Oulun ja Kolarin kasvatti Suvi Teräsniska rakastaa pohjoisen talvea. Pitkä ja pimeä vuodenaika kutsuu kotoilemaan ja sytyttämään kynttilät, sen jälkeen kun on ensin hiihtänyt Emma-patsas vyölaukussa tai istunut pilkillä lapsuusmaisemissa.

Talvi taittuu Suvin matkassa lempeästi ensilumesta jäidenlähtöön. Suvi raottaa valokuva-albumiaan, jakaa sukupolvelta toiselle perityt ohjeet rieskanleipomisesta kiehisten vuolemiseen ja pysähtyy nauttimaan pohjoisen talven taiasta.

Suvin kertomuksia lukiessa sain monesti kylmiä väreitä, mikä lukiessa tarkoittaa mulle sitä, että nyt teksti menee ihon alle ja vaikuttaa muhun. Ei siis ihmekään, että Suvi Teräsniska kuuluu suosikkilaulajihini, hän nimittäin omistaa melko samanlaisen elämänasenteen kuin minäkin.

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi

Muutama viikko sitten tarttui kaupasta mukaan ihan vahingossa Danielle Steelin Hotelli Vendôme, joka oli ensin tarkoitus lukea eri kohtaan haastetta. Mutta koska kirjassa seurataan Hotelli Vendômem omistajan Hugues Martinin sekä hänen tyttärensä Heloisen vaiheita ja kirja alkaa siitä, kun Heloise oli neljän ja päättyy siihen, että hän on 27, ajattelin yliviivata kohdan 43 haastelistalta tämän kirjan myötä.

Tarmo ja menestys eivät suojaa hotellinomistaja Hugues Martinia sydänsuruilta: hänen kuvankaunis vaimonsa karkaa tunnetun rockmuusikon markaan ja Hugues jää kahden nelivuotiaan tyttärensä Heloisen kanssa.

Surua paetakseen hän omistautuu täysin työllleen ja tyttärelleen ja sulkee kaiken muun pois sydämestään. Heloise kasvaa Manhattanilla hotellin ylellisessä ja suojatussa ympäristössä, mutta mistä hän löytääkään oman polkunsa? Entä rohkeneeko siipensä polttanut isä vielä antaa rakkaudelle tilaa elämässään? Ja kuinka käy hotelli Vendômen?

Viihdyttävä, helposti luettava ja mukaansa tempaava tarina, joka ei säästellyt myöskään niitä ikäviä tunteita ja menetyksiä, joita elämään kuuluu. Joissain kohdissa tarina herkisti itseni (herkkä tapaus kun olen), mutta oli kirjassa myös koomisia tilanteita. Tarinasta ei puuttunut toimintaa ja monenlaisia juonenkäänteitä 308 sivuun mahtuikin.

Itse pitää myöntää, että Danielle Steel on itselle aivan tuntematon nimi, vaikka hän taitaa olla maailman luetuimpia viihdekirjailijoita. Tämän kirjan viimeisillä sivuilla oli lista kirjailijan teoksista ja ensimmäinen Ikuisesti Sinun kyllä herätti jonkinlaisia kelloja, että kuulostaa tutulta. Voi olla, että luenkin sen sitten siihen kohtaan haastetta, mihin Hotelli Vendômen piti aluksi kuulua.

Kirja oli siis hyvä ja suosittelen sitä kyllä. Välillä kyllä etenkin päähenkilö Heloisen käytös ärsytti itseäni, mutta ei häirinnyt lukemista. Suositukset siis tälle kirjalle etenkin viihdekirjallisuudesta kiinnostuneille!

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

Kesällä juteltiin 10-vuotiaan serkkutytön kanssa kirjoista ja hän hehkutti minulle Soturikissat-sarjaa, johon hän oli täysin hurahtanut. Silloin sarjan ensimmäinen kirja oli lainassa, mutta nyt pari viikkoa sitten lainasin sen ja viime viikolla luin muutamassa päivässä Villiin luontoon.

Metsä on jakautunut neljään soturikissaklaaniin, joiden yhteiseloa suojelee ja säätelee ikivanha soturilaki. Nyt on kuitenkin tapahtumassa muutoksia sen suhteen, kun yksi klaani on päättänytkin olla noudattamatta ikiaikaista lakia ja muut klaanit ovat vaarassa. Tämän kaiken keskelle ilmestyy tavallinen kotikissa Ruska, josta tulee Myrskyklaanin soturioppilas ja tämä pääsee näyttämään kyntensä.

Soturikissat on Erin Hunterin kirjoittama moniosainen kirjasarja. Wikipedia tiesi kertoa, että Erin Hunter on salanimi, jonka taustalla on kuusi kirjailijaa. joista Kate Cary, Cherith Baldry, Victoria Holmes ja Tui Sutherland ovat työskennelleet Soturikissat-sarjan parissa.

Wikipedia tiesi kertoa myös että Soturikissat on jaettu eri saagoihin, joitka sijoittuvat periaatteessa samaan aikaan. Villiin luontoon oli ensimmäisen saagan ensimmäinen osa ja kirja päättyikin niin, että jatkoa on todellakin vielä luvassa.

Kirja oli helppo ja nopea lukea. Se oli mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu ja luku loppui aina niin, että teki mieli lukea seuraavakin luku samantien. Nuorille seikkailua kirjoiltaan janoaville lukijoille tämä sarja on oikein passeli ja suositukset siis kirjalle tähän kohderyhmään!

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Nuorempana luin tosi paljon Seitsemän tassua ja Penny -kirjasarjaa ja muutama kirja löytyykin omasta hyllystäni. Koska en ole kirjoja pitkään aikaan lukenut, nappasin yhden kirjan joka osui Helmet-lukuhaasteen kohtaan 39: ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.

Seitsemän tassua ja Penny on itävaltalaisen Thomas Brezinan kirjoittama nuortenkirjasarja eläinrakkaasta Pennystä, hänen kahdesta koirastaan ja perheestään sekä heidän seikkailuistaan. Yleensä kaikkeen liittyy aina epäreilua kohtelua saava eläin, jonka eläinlääkäriksi tavoitteleva Penny haluaa pelastaa.

Seikkailujen ja eläinten lisäksi kirjat käsittelee ihastumisia, turhautumisia perheenjäseniin, unelmia yms. nuorten elämään kuuluvaa. Niin myöskin Helliä tunteita (kirja jonka luin tähän haasteen kohtaan) käsitteli ihastumisen ja ikävän tunteita pääjuonensa lisäksi.

Helliä tunteita kirjassa Penny ja hänen uskolliset koiransa Milli ja Robin pyörivät hevossiittolan ympärillä. Jotta en paljastaisi liikaa juonesta kertokoon takakansiteksti jälleen sen:

Keväästä tulisi ikimuistoinen. Penny on korvaamattona apuna, kun läheisen hevostilan tammalle syntyy varsa, ja Lorenzo-niminen, salaperäinen uusi tuttavuus herättää tunteita. Pian hevostilalle olisi odotettavissa lisää varsoja, kokonaista kahdeksan! Penny ei malta odottaa.

Pian alkaa kuitenkin tapahtua kummia. Järkyttävä rikos saa koko tienoon suunniltaan ja lisäksi Pennyn kotona ovat asiat mullin mallin. Mikä on Lorenzon salaisuus?

Helliä tunteita ja koko sarja on helppolukuista, viihdyttävää ja mukaansatempaavaa kerrontaa, jota suosittelen kaikille nuorille eläinystäville! Kannattaa aloittaa ykkösestä eli Koiranelämää-kirjasta.

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

Lukuhaaste on puolessa välissä (ja aikaa haasteen suorittamiseen enää vajat neljä kuukautta... no en ota stressiä! 25. kirjan kunnian haasteessa sai Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana, joka on rehellisen kaunistelematon ja kuivalla huumorilla varustettu kertomus kirjakauppiaan arjesta ja elämästä pienessä Skotlantilaisessa kaupungissa.

Kirjapuoti pikkukaupungissa: sokkeloiset käytävät, takkatuli ja lukemattomia löytöjä. Idylli, jolla on varjopuolensa, kuten tyhjä kassa ja kovapäiset apulaiset, joistakin asiakkaista puhumattakaan. Palveluammatissa on kärsivällisesti kohdattava heidät kaikki: tinkaajat, rautatiekirjallisuuden ystävät, Skotlannin tatuoiduin mies ja eläkeläiset pyöräilytrikoissaan.

Kirja on päiväkirjatyyppinen, joka jakautuu lukuihin kuukausittain. Päiväkirjamerkinnöissä Bythell tarkastelee välillä päivän työtehtäviä, analysoi asiakkaita, kertoo vapaa-ajastaan, järjestelee kirjafestivaaleja, kertoo kirja-alan kuvioista, kiroaa Amazonin, kritisoi työntekijöitään jne. Kaiken tämän hän on maustanut huumorilla, joka saa hymähtelemään itsekseen kirjaa lukiessa.

Elämäni kirjakauppiaana oli mielenkiintoinen, viihdyttävä ja helppolukuinen kirja, joka avasi hyvin kirjakauppiaan - etenkin käytettyjä kirjoja myyvän - hyviä sekä turhauttaviakin päiviä. Kuten aiemmin mainitsinkin se oli rehellinen ja kaunistelematon, minkä vuoksi se upposi minuun hyvin.

Olen itse haaveillut yrityksestä (en ehkä kirjakaupasta, mutta yrityksestä kuitenkin) joten kaikki tällaiset omakohtaiset kertomukset, joissa ei liikaa kaunistella arkea itse asiassa kannustavat minua ja inspiroivat minua enemmän. Koen tällaisten kirjojen olevan hyvä todiste ja muistutus siitä, että elämä yrittäjänä (ja itse asiassa muutenkin) on täynnä sekä niitä onnistumisen hetkiä mutta myös turhauttavia päiviä, jolloin mikään ei suju ja alkaa kyseenalaistamaan omat valintansa.

Lisäksi kirjan yksi tärkeä sanoma mielestäni oli se, että tärkeintä on tehdä sitä mistä itse tykkää eikä tuijottaa liikaa rahaa ja etsiä uravaihtoehtoja pelkästään ison palkkatilin toivossa... Suositukset siis kirjalle todellakin! Sopii kaikille yrittäjyydestä, kirjoista ja kuivasta huumorista kiinnostuneille!

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla

Lukuhaaste eteni jälleen yhdellä kirjalla, kun vihdoin sain luettua S.A. Keräsen Näkyviin piilotettu kirjan, jota olen lukenut aivan liian pitkään. Kirja kuului maagisen realismin kategoriaan ja oli siksi minulle hieman uudenlainen lukukokemus. Lukuhaasteeseen se osui kohtaan 16.

Troy palaa kesäloman jälkeen työpaikalleen yliopistolle ja joutuu ensitöikseen toteamaan, että heidän piskuiselle jaokselleen on ilmaantunut uusi työntekijä. Eikä vain kuka tahansa kaduntallaaja vaan yksi niistä, joita hän kutsuu kaltaisikseen. Mutta miksei tulokas suostu käyttäytymäään kuten heikäläisiltä vaaditaan vaan pyrkii aiheuttamaan jatkuvasti uusia yhteentörmäyksiä.

René on juuri aloittanut avustavana tutkijana parapsykologian jaoksella, jonne tunnetusti kerääntyy koko tiedemaailman omituisin edustus. Hän ei vain ole varautunut siihen, että eräs jaoksen työntekijöistö nappaa hänet välittömästi silmätikukseen. Vielä vähemmän hän on varautunut siihen, että uudesta työstä käynnistyy tapahtumasarja, joka lopulta romuttaa hänen maailmankuvansa.

Itselleni tuli kirjan takakannen myötä kuva hieman erilaisesta tarinasta, mitä kirja sitten olikaan. Ajattelin kirjan olevan täynnä toimintaa ja vaarallisia tilanteita, mutta se olikin spoilaamatta liikaa periaatteessa täynnä ihmissuhdekuvioita. Takakannessa luvattu tapahtumasarja kyllä toteutui, mutta hieman erilaisena kuin odotin. Mutta pistän kaiken sen piikkiin, etten ole aiemmin lukenut maagista realismia ainakaan tietääkseni/muistaakseni.

Näkyviin piiilotettu pääsi Gummeruksen suuressa romaanikilpailussa 2013 semifinaaliin, joten kirja on menestynyt. Ja se oli siis hyvä ja tarina oli mielenkiintoinen. Itse vaan en tiedä tykkäsinkö kirjasta vai en, mutta jos maaginen realismi, pohjoinen mytologia ja sateenkaariteemat kiinnostaa, tämä kirja on oiva valinta siihen yhdistäen nämä kaikki kolme.

Pirates of the Caribbean Salazar's Revenge

Ja sitten viimeisen leffan kimppuun, jota en oikeastaan ihan kokonaan katsonut, mutta melkein kokonaan kuitenkin. Leffapäivä täydentyi illalla, kun telkkarista tuli lempparini Pirates of the Caribbean sarjasta nimittäin viimeisin osa Salazar's Revenge. Tämä leffa oli erittäin vaikuttava leffaelämys kun sen aikoinaan katsoin valkokankaalta ja ei telkkariversiokaan tästä kovin kylmäksi jättänyt, vaikka valkokangas on aina valkokangas.

Pirates of the Caribbean Salazar's Revenge sai ensi-iltansa vuonna 2017 ja se on sarjan viides osa. Kapteeni Jack Sparrow seilaa miehistöineen jälkeen merta tällä kertaa perässään vihollinen hänen nuoruudestaan, joka janoaa kostoa. Ainoa keino pelastautua on Poseidonin kolmikärki, jonka voimia havittelee moni muukin. Matkaseuranaan Jackilla on tällä kertaa Will ja Elisabeth Turnernin poika Henry, sekä noidaksi haukuttu Carina.

Koska kiinnitän leffoissa huomioita tarinankerrontaan, siksi tämä on suosikkini kyseisestä sarjasta. Viides osa yhdistää kaiken aikaisemmissa osissa tapahtuneen hienoksi kokonaisuudeksi ja ymppää jopa neljännen ennen vähän irrallisen osan osaksi tarinaansa. Erittäin hieno päätös sarjalle (jos se siis tähän edes päättyy).

Myöskin visuaalisuus on fantasialeffoissa erittäin tärkeätä ja varsinkin viimeiset kohtaukset on niin loistavasti toteutettu, että vieläkin menee iho kananlihalle kun muistelen sitä hetkeä, kun katsoin sitä ensimmäistä kertaa valkokankaalta.

Pääosissa leffassahan on siis Johnny Depp, Javier Bardem, Geoffrey Rush, Brenton Thwaites ja Kaya Scodelario. Johnny Depp onnistuu jälleen roolissaan kapteeni Jack Sparrowina ja muutkin vetävät hienot roolisuoritukset. Huumoria ei puutu ja onhan tässäkin tietenkin sitä valtaosan (ehkä jopa minunkin) kaipaamaa romantiikkaa... Tällekin leffalle isot suositukset!

Leijonankuningas

Leffapostaus part 2 tälle lauantaille tulossa! Kuten monet leffoista perillä olevat tietävät rakastetusta Disney-piirretystä on tehty uusi animoitu versio, joka vastaa nykyistä trendiä tehdä vanhoista klassikoiksi muodostuneista piirretyistä live action-versio. Ja kyseessähän on siis Leijonankuningas.

Leffa tuli ensi-iltaan jo noin kuukausi sitten, mutta kesäkiireiden ja töiden takia en ole ehtinyt sitä aikaisemmin käydä katsomassa. Toissapäivänä kävimme sitten kaverin kanssa vihdoin katsomassa sen. Tai oikeastaan minulle se oli vihdoin ja kaverille jo toinen kerta, mutta hän onkin Leijonankuningas-fani.

Siitä on aikaa kun olen nähnyt piirretyn, joten en ihan tarkkaan muista millainen se on. Tietenkin juonikuviot muistan, että mitä leffassa tapahtui mutta tarinoiden järjestystä ja tarinankerrontaa en niin tarkkaan muista. Mutta tämä uusi versio oli kyllä katsomisen arvoinen! Tarinankerronnallisesti ja visuaalisesti aivan mahtavasti tehty!

Uudessa versiossa tarina oli kerrottu erittäin eheästi, siellä ei ollut aukkoja, tarina eteni koko ajan ja missään vaiheessa ei päässyt pitkästymään. Piirretyssä olleet epäkohdat oli korjattu ja tehty tarina erittäin eheäksi ja sellaiseksi, että tajuaa että asioilla on syy ja seuraus suhde.

Visuaalisesti leffa oli myös upeasti tehty! Maisemat olivat juuri sellaiset mitkä piirretyssä oli kuvattu, mutta jotka olivat kuitenkin niin aitoja kun vaan mahdollista. Leijonat käyttäytyivät lajityypillisesti mikä loi leffaan näyttävyyttä ja ammattimaisuutta ja sitä oli vaan erittäin viihdyttävä katsoa.

Tiedän, että leffa jakaa mielipiteitä ja osa munkin mielipiteistä on muodostunut kaverin kautta. Tai tarkoitan sitä, että en olisi osannut kiiinnittää huomiota tuohon leijonien lajityypilliseen käyttäytymiseen, jos kaverini ei olisi maininnut asiasta. Mutta elokuvan loistavuuden tajusin kyllä itsekin!

Ja niin kuin kaikki hyvät elokuvat, tämä itketti, nauratti sekä sai pohtimaan elämän kiertokulkua. Eli kaikki hyvän leffan piirteet kasassa. Suosittelen menemään tsekkaamaan, että vastaako teidän odotuksia ja mielipiteitä! Erittäin hyvä leffa, sanon sen vielä kerran!

Itse Ilkimys 1 & 2

Tuossa pari päivää sitten mulla oli oikein leffantäyteinen päivä, kun tuli katsottua periaatteessa yhden päivän aikana neljä leffaa. Koska postauksesta tulisi melko pitkä, jos arvostelisin ja analysoisin kaikki leffat samaan postaukseen, niin saatte nyt kolme peräkkäistä postausta (jos ehdin kirjoittaa kaikki nyt aamulla). Aloitetaan kahdesta ensimmäisestä leffasta eli siis Itse Ilkimys 1 & 2.

Itse Ilkimys on Universal Studiosin ja Illumination Entertaimentin tuottama animaatio. Sen pääosassa on superrikollinen Gru, joka asuu rauhallisessa naapurustossa tohtoriystävänsä Nefarion ja pienten keltaisten kätyreittensä kanssa. Gru adoptoi kolme tyttöä toteuttaakseen suuren suunnitelmansa varastaa kuun taivaalta. Aluksi Gru tulee huonosti toimeen tyttöjen kanssa, mutta kuten arvata saattaa, hän alkaa lopussa pehmetä heille.

Itse Ilkimys 2 on jatko-osa aiempaan leffaan, jossa Gru on lasten huoltajuuden takia parantanut tapansa ja tekee nykyään rehellistä työtä. Hänet palkataan kuitenkin vakoojaksi selvittämään kuka ostarilla työskentelevistä ihmisistä onkin rikollinen, jolla on hallussaan supervaarallista seerumia. Hän saa partenikseen Lucyn, johon etenkin Grun kolme pientä tyttöä ihastuvat.

Juonellisesti aika peruskauraa piirrettyjen ja animaatioiden joukossa, mutta leffan tekee erittäin hauskaksi ja viihdyttäväksi katsoa Grun kätyrit, jotka ovat älyttömän hauskoja ja suloisia. Tuollaisen minionin kun sais itselleen, niin ai että.

Hieman hävettää myöntää, että vasta nyt katsoin nämä leffat, sillä minionit ja leffahan on ollut jo pitkään juttu. Yhdessä vaihessa reppuani koristi minioni-avaimenperä, jonka voitin eräästä pelistä ulkomanreissullani. Nyt kuitenkin kaverin ehdotuksesta katsoimme leffat. Ensin toisen ja myöhemmin kakkososan. Pitää varmaan katsoa myös kolmonen sekä Kätyrien osa, jossa kerrotaan pelkästään niistä kätyreistä.

Mutta joo todellakin hyvää viihdettä ja kevyttä katsovaa vaikka koko perheen katsottavaksi tai viikonlopun leffaksi tenttikirjojen ja työkuvioiden vastapainoksi! Loppuun tietenkin vielä trailerit molemmista leffoista:

Trailerit on dupattuja, kun en nyt jaksanut tähän hätään alkaa etsiä alkuperäisillä äänillä, mutta jos on mahdollista katsoa tekstityksillä ja alkuperäisellä äänellä, niin suosittelen!

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

Viikonloppuun mahtui ajokilometrejä miltei 1000, mikä saikin mut antamaan toisen mahdollisuuden äänikirjoille. Viime kerralla kokeilin Bookbeat:n ilmaisjaksoa ja nyt oli vuorossa sitten Storytel ja Marcus Rosenlundin Sää, joka muutti maailmaa. Lukuhaasteeseen kirja meni siis kohtaan 22: Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja.

Teos oli mielenkiintoinen ja erittäin opettavainen. Se tarkasteli ilmastonmuutosta aikojen alusta saakka ja nosti esiin seikkoja, mitä historiankirjoissa ei ehkä mainita. Tai jotka eivät ole mukamas niin oleellisia historian kannalta. Mutta kuten teos osoitti, ne ovat erittäin merkittäviä. Teoksessa käsiteltiin muun muassa Amsterdamin synty kauppamahdiksi ja miten sää mahdollisti sen. Siinä käsiteltiin pieniä jääkausia, jotka on vallinneet Euroopassa. Pohdittiin mitä viikinkeille kävi Grönlannissa ja kuinka Iso-Britannia ja Japani pelastautuivat valloituksista ollessaan saaria ja näin ollen säiden armoilla.

Mielestäni kirja oli oikein sopiva yliviivaamaan tämän kohdan haasteesta, sillä siinä ilmastonmuutosta ei tarkasteltu pelkästään ihmisten aiheuttama nykyajan katastrofina vaan luonnollisena ikiaikaisena ilmiönä, johon me ihmisetkin olemme tietenkin tahoillamme vaikuttaneet. Antoi mun mielestä hyvin perspektiiviä kaikkeen tähän ilmastovouhotukseen.

Lisäksi pitää vielä mainita, että vaikka sanoin aikaisemmin kesän alussa äänikirjaa kokeillessani, että ei oo mun juttu, niin tää oli oikeesti hyvä äänikirjaksi. Lukija ei lukenut liian rauhallisella tahdilla, mikä ensimmäisessä kirjassa alkoi ärsyttää vaan luki melkein samalla temmolla kuin itsekin olisin kirjaa lukenut. Nää äänikirjat on varsin käteviä näin pitkille ajomatkoille...

Suosittelen siis joko lukemaan tai kuuntelemaan Marcus Rosenlundin Sää, joka muutti maailmaa teoksen. Erittäin mielenkiintoinen, opettavainen ja silmiä avaava!

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

Vannoutuneena fantasiakirjallisuuden ja rakkausromaanien rakastajana tämä kohta lukuhaasteessa oli yllättävän haastava, sillä luen kuitenkin melko monipuolisesti erilaisia kirjoja. Reilu kuukausi sitten Helsingin Oodissa vieraillessa sain idean mangahyllyn ohi kävellessäni, että sehän sopisi tähän haasteen kohtaan täydellisesti.

Joskus teininä olen lukenut Ranma-nimistä sarjaa muutaman osan, mutta se ei kuulunut kyllä suosikkeihin. Ajattelin sitten lukea mangan yhden klassikoista eli Hopeanuoli-sarjan ykkösosa Karhukoira Gin syntyy ja yllätyin positiivisesti!

Ensinnäkin yllättävän nopeasti pääsin kärryille missä järjestyksessä ruutuja ja puhekuplia piti lukea. Toiseksi kirjan juoni oli mielenkiintoinen ja se eteni heti tapahtumien ytimeen, joten jaarittelua ei löytynyt ollenkaan. Loppujen lopuksi minulla ei mennyt kirjan lukemisessa kuin ehkä tunti yhteensä. Luin sen nimittäin melko nopeasti kannesta kanteen. Erittäin hyvä ja ei yhtään niin sekava ja outo kuin Ranma-sarjasta jäi mielikuva mangan suhteen.

Suosittelen kaikille eläinten ja manganystäville, sekä sellaisille, jotka haluaisi lukea mangaa, mutta eivät oikein tiedä mistä aloittaisi. Tämä oli varsinkin tällaiselle keltanokalle erittäin hyvä aloitus!

Ja jos joku epäilee mitä se manga oikein tarkoittikaan, niin tuossa on suora lainaus www.sangatsumanga.fi sivulta:

"Lyhyesti: manga on sarjakuvaa tarkoittava japaninkielinen sana. Japanin ulkopuolella sitä käytetään usein nimityksenä juuri japanilaiselle sarjakuvalle, joka on saavuttanut melkoisen suosion etenkin Yhdysvalloissa ja Euroopassa."

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

Tittamari Marttisen Viivi ja pitkä kuuma kesä oli lukuhaasteen seuraava kirja, jonka ahminkin sitten parissa päivässä. Tittamari Marttinen on hyvin mieleenpainvua nimi ja kun ohimennen kirjastossa bongasin vanhan suosikkini Viivi Pusun, niin pitihän sarjan viimeisin osa lukea.

Viivi Pusulla on edessään pitkä kuuma kesä, josta tuleekin erityisen hikinen. Loma alkaa Lindan ja Pinjan kanssa Tallinnan-risteilyllä ja jatkuu yllättäen kesätöissä grillikioskilla. Tuomas ja Viivi eivät ole enää kimpassa, mutta sydämentykytystä tytöille aiheuttaa laivalla tavattu amerikkalaispoika, nallekarhumainen Joel. Kun poika vielä ilmaantuu Ruusuvuoreen suomalaisten isovanhempiensa luo, varsinkin Linda on aivan myyty. Mutta kohdistuvatko Joelin tunteet kuitenkin Viiviin?

Myöhemmin kesällä Viivi valitaan paikallistelevisioon kilpailemaan Nuori kokki -palkinnosta. Tunnelma sen kuin kuumenee kilpailun tuoksinassa. Onkohan Viivin unelmakakku tuomariston mieleen?

Viivi ja pitkä kuuma kesä on sarjan 10. kirja. Viivi Pusu on nuortenkirjasarja, jossa tärkeitä teemoja ovat ystävyys, ihastuminen ja haaveiden toteuttaminen. Viivi kavereineen joutuu monenlaisiin tilanteisiin kokkikilpailuista lyhytleffafestareille ja hiihtokeskuksiin. Sarja oli ehdottomasti nuorempana yksi lemppareitani. Kevyttä ja mukavaa lukemista nuorille tytöille, joten suositukset tälle kohderyhmälle. Kannattaa aloittaa sarjan ensimmäisestä osasta Viivi Pusu ja toffeesydän.

Itselle tuli tämän viimeisen kirjan kohdalla pieni haikeus teinivuosien keisä kohtaan, milloin ei ollut huolia ja murheita samalla tavalla kuin nykyään... Erittäin hyvää kesälukemista siis!

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

Lukuhaasteen 20. kirjan sain luettua tiistaina ja kauan siinä menikin. Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivo yliviivasi kielletyn kirjan kohdan listalta, sillä kirjan julkaiseminen kiellettiin Britanniassa vuonna 1928. Tästä huolimatta kirjasta tuli pian lesbokirjallisuuden klassikko.

Yksinäisyyden kaivo kertoo nuoren Stephenin kasvutarinan. Stephen Gordon on erikoinen tyttö, joka tykkää miekkailla, metsästää eikä viihdy leninkeissä ja teekutsuilla kuten toiset tytöt. Aikuisena Stephen rakastuu tulisesti - toiseen naiseen.

Kirjan aihe oli erittäin tärkeä ja mielenkiintoinen. Oli avartavaa huomata miten paljon ihmisten käsitykset ja asenteet ovat muuttuneet noin sadassa vuodessa. Kirjassa osattiin kuvailla niitä tunteita, joita yhteiskunnan (ja varsinkin sen aikaisen) silmissä pidettiin "luonnottomina". Mutta tärkeästä aiheesta huolimatta en pitänyt kirjasta.

Se oli ensinnäkin hyvin työläs lukea. Mulla kesti kirjan lukemisessa melkein kaksi kuukautta, koska välillä ei vain ollut inspiraatiota lukea kirjaa ja mun itse asiassa piti välillä pakottaa itseni lukemaan, jotta kirja tulisi joskus valmiiksi. Lisäksi kirja sisälti tarpeettoman paljon kaunopuheisia kuvailuja. Pidän kielikuvista ja käytän niitä kirjoittaessa, mutta tuntui että kirjan juoni olisi riittänyt lyhyempäänkin tarinaan, mutta kuvailuilla kirjaan lisättiin sivuja.

Yksinäisyyden kaivo olisi siis mielenkiintoinen lukukokemus, mutta en lukisi kirjaa toistamiseen.

The Perfect Date

Eilisen sunnuntai-illan suunnitelmat muuttui, niin katoin sitten pitkästä aikaa leffan. Tälläisiin tarkoituksiin leffa yleensä valikoituu Netflix Originalsien (taivutetaankohan se noin) joukosta ja niin kävi nyt myös. Romanttinen komedia (no tietenkin) The Perfect Date eli suomeksi Täydellinen kavaljeeri oli illan leffa.

Lukiolaispoika Brooks Rattigan haluaa tienata rahaa yliopistoon ja luo sovelluksen, jossa tarjoaa palveluksiaan valepoikaystävänä. Hän muokkaa persoonallisuutensa ja kiinnostuksen kohteensa jokaista tapausta varten ja yrittää samalla selvittää kuka hän oikeasti on, jotta osaa kirjoittaa tarpeeksi vakuuttavan yliopiston hakukirjeen. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan niin kuin hän on suunnitellut ja hän huomaa että vuosien ajan työtä vaatineet unelmat eivät olekaan ehkä hänen omiaan.

Leffa oli hyvä, mutta ei oikein hätkäyttänyt. Se oli sellaista samaa teinileffojen massaa, missä pohditaan yliopistovalintoja ja mietitään ihmissuhteita ja sitä, että pyöriikö kaikki suosion, maineen ja rahan ympärillä, vai olisiko ne aidot ihmissuhteet oikeasti se, mistä kannattaisi pitää kiinni.

Leffan pääosia tähdittävät Pojille, joita rakastin ja Sierra Burgess on luuseri leffoista tuttu Noah Centineo sekä Laura Marano ja Camila Mendes.

En siis ihan vaikuttunut, mutta voi myös johtua siitä, että alan vissiin pikkuhiljaa päästä teinileffoista yli enkä ehkä 23-vuotiaana ole enää niiden kohdeyleisöä kuitenkaan. Romantiikan nälkäisille teineille leffa voisikin sopia oikein hyvin. Loppuun vielä perinteisesti leffan traileri:

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Mulla meinaa jäädä fiktioharrastus hieman taka-alalle muiden kesäkiireiden ja elämässä tapahtuvien asioiden vuoksi, mutta hitaasti mutta varmasti lukuhaaste etenee. Viime viikolla sain päätöksen ensimmäisen äänikirjani sitten lapsuuden satujen. Emma Rousin Au Pair osui haasteessa kohtaan 1 kannessa olevien ihmiskasvojen vuoksi.

Au Pair on psykologinen trilleri tai niin ainakin Bookbeat-sovellus sen genren kuvaili. Mielenkiintoinen mysteeritarina perhesalaisuuksista. Koska kirjojen takakansitekstejä ei ole keksitty turhaan, pistänpä tämänkin kirjan tekstin tähän, niin saatte paremman kuvan siitä mistä kirja oikein kertoi.

Samana päivänä, kun kaksoset Seraphine ja Danny Mayes syntyvät, heidän äitinsä heittäytyy kuolemaansa talon takaiselta kalliojyrkänteeltä ja kaksosten isoveljeä hoitanut au pair, Laura, katoaa.
Kyläläisten keskuuteen jäävät elämään huhut mustakaapuisista hahmoista, vaihdokkaista ja varastetusta lapsesta.
25 vuotta myöhemmin Seraphine käy veljineen läpi tapaturmaisesti kuolleen isänsä jäämistöä, kun heidän käsiinsä osuu kaksosten syntymän päivänä otettu valokuva. Kuvassa poseeraavat onnellisen näköiset vanhemmat, isoveli Edwin – ja vain yksi vauva.
Seraphine ei pääse irti epäilyksestä, etteivät hän ja Danny todellisuudessa olekaan kaksosia, ettei hän itse olekaan se, joka on luullut olevansa, ja että heidän äitinsä kuolemaan liittyy enemmän, kuin mitä hänelle on kerrottu.
Kuka on kuvassa oleva lapsi, ja mitä talossa tuona yönä tapahtui? Vain yksi henkilö tietää vastaukset, ja Seraphine on päättänyt löytää hänet.

Kirja oli hyvin mielenkiintoinen ja juoni hyvin etenevä mutta silti arvoituksellinen. Se oli oikein sopiva ensimmäiseksi äänikirjaksi, sillä se piti valppaana viimeiseen lukuun asti. Kirjalle suositukset, mutta hieman jäin pohtimaan olenko äänikirjojen ystävä ollenkaan.

Onhan äänikirjassa omat puolensa ja tuonkin kirjan kuuntelin samalla, kun tein pihatöitä tai ajoin autoa. Mutta itse kirjan lukeminen lukeminen kuitenkin avaa tarinan maailman ja itse tarinan jotenkin paremmin ja pystyy etenemään omassa tahdissa. Mutta ehkä vielä kokeilen uudelleen, ennen kuin tuomitsen äänikirjat täysin....

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

Kerrankin olen ajoissa lukukokemuksen arvioinnin suhteen, enkä jätä sitä muutaman päivän päähän, jolloin pitää oikein pohtia että hetkonen millainen se kirja nyt olikaan. Tänään siis sain päätökseen haasteen 18. kirjan, joka osui kohtaan 40. Miia Moision Toivon kirja masennuksesta on Hidasta Elämää -tuoteperheen yksi kirja ja niiden listalta tämän bongasin.

Olen jo pitkään ajatellut että tämän tuoteperheen kirjat voisi sopia minulle ja olla hieman erilaista mutta silti hyvin mielenkiintoista luettevaa enkä ollut ihan väärässä. Toivon kirja masennuksesta kertoi pitkästä masennuksesta toipuneen toipumistarinan vinkkien ja ajatusten sekä omakohtaisten kokemuksien myötä.

Kirja oli hyvä, silmiä ja itsetuntemusta avaava, mutta se miksi kirjasta ei itselle ihan niin wow oloa jäänyt johtui varmasti ihan siitä, että en ole koskaan masennusta sairastunut enkä tiedä ketään hyvin läheistäkään. Toki jotkut kirjassa kerrotut asiat ja näkökulmat pystyi peilaamaan myös muihin mielenterveyteen ja vaikeisiin ihmissuhteisiin liittyviin juttuihin, joista minulla on enemmän joko omakohtaista tai läheisten kautta koettua kokemusta.

Toivon kirja masennuksesta sai myös tarkastelemaan itseään ja omaa itsetuntemustaan ja oli myös sellainen vahvistava lukukokemus, kun joku sanoi samat asiat mitä olin mielessäni kelannut. Ei siis lainkaan hukkaan mennyt lukukokemus todellakaan ja muutenkin tuli itselle sellainen olo, että jos vastaan tulee masennus jossain muodossa niin osaa siihen suhtautua ihan eri tavalla.

Suositukset kirjasta siis menee kaikille, jotka on jollain tavalla kiinnostuneet masennuksesta ja siitä toipumisesta joko omakohtaisesti tai auttaakseen jotain muuta toimimaan. Valoa ja toivoa antava toipumiskertomus, jonka luettuaan päällimmäisenä ajatuksena on, että kyllä kaikesta voi selvitä.

47. Kirjassa on alle 100 sivua

Lukuhaasteen kohta 47 oli hieman hankalampi toteuttaa, kun mistään ei meinannut löytyä alle 100 sivuista kirjaa. Lopulta tieni vei kirjaston runokirjaosastolle ja sieltä mukaani tarttui melko vahingossa Heli Laaksosen Peippo vei teos, jossa sivuja oli 80.

Peippo vei on Laaksosen ensimmäinen runoteos ja se on kirjoitettu Varsinais-Suomen murteella, mikä teki kirjan lukemisesta erittäin mielenkiintoista. Muutenkin runokirjoihin pitää käyttää enemmän aikaa ja ajatusta, että ehkä tajuaisin mistä runoilija oikeastaan puhuukaan, mutta tämän kanssa sai miettiä vielä enemmän, että mitähän tuo murresana tarkoittikaan.

Kirjan takakansi teksti: Runoilijan maailmassa luonto ja ihminen ovat yhtä, nauru ja itku lähekkäin, rakkaus kuin käpyretki koivumetsään. Hersyvä huumori taittuu välillä tummempiin sävyihin: Olissin su valoas tarvinnu / mehumaijal keittäny / pullottanu moneks talveks, kuvailee siis runojen yhdistävän sekä luonnon että ihmisen tunteet ja ajatukset yhdeksi ja tämä olikin aika hauska piirre runoja lukiessa. Nimittäin joskus oli aivan varma siitä, että tämä runo kertoo luonnon eläimestä tms, mutta sittenkun pääsi runon loppuun tajusi, että tämähän on ihan ihmisen elämästä.

Ehkä jos runot ei olisi ollut niin vaikealla murteella kirjoitettu, niistä olisi tajunnut hieman enemmän. Suosittelenkin kirjaa niille, jotka edes jollain tavalla tajuavat Varsinais-Suomen murretta, sillä ainakin omalla kohdalla murteen osamattomuus vei pois syvällisempää ymmärrystä runojen merkityksistä.