Peippo vei on Laaksosen ensimmäinen runoteos ja se on kirjoitettu Varsinais-Suomen murteella, mikä teki kirjan lukemisesta erittäin mielenkiintoista. Muutenkin runokirjoihin pitää käyttää enemmän aikaa ja ajatusta, että ehkä tajuaisin mistä runoilija oikeastaan puhuukaan, mutta tämän kanssa sai miettiä vielä enemmän, että mitähän tuo murresana tarkoittikaan.
Kirjan takakansi teksti: Runoilijan maailmassa luonto ja ihminen ovat yhtä, nauru ja itku lähekkäin, rakkaus kuin käpyretki koivumetsään. Hersyvä huumori taittuu välillä tummempiin sävyihin: Olissin su valoas tarvinnu / mehumaijal keittäny / pullottanu moneks talveks, kuvailee siis runojen yhdistävän sekä luonnon että ihmisen tunteet ja ajatukset yhdeksi ja tämä olikin aika hauska piirre runoja lukiessa. Nimittäin joskus oli aivan varma siitä, että tämä runo kertoo luonnon eläimestä tms, mutta sittenkun pääsi runon loppuun tajusi, että tämähän on ihan ihmisen elämästä.
Ehkä jos runot ei olisi ollut niin vaikealla murteella kirjoitettu, niistä olisi tajunnut hieman enemmän. Suosittelenkin kirjaa niille, jotka edes jollain tavalla tajuavat Varsinais-Suomen murretta, sillä ainakin omalla kohdalla murteen osamattomuus vei pois syvällisempää ymmärrystä runojen merkityksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti