Imaginaerum kertoo vanhasta dementiaa sairastavasta säveltäjästä Thomas "Tom" Whitmanista, joka palaa unissaan nuoruuteensa, jossa hänen muistonsa sekoittuvat nuoren pojan fantasiaan sekä musiikin maailmaan. Unessaan Tom koittaa koota menneisyydessään olevia palasia pelastaakseen nykyisyytensä.
Elokuvaa tähdittävät Tuomas Holopaisen, Anette Olzonin ja muiden bändin jäsenten lisäksi Francis-Xavier McCarthy, Quinn Lord, Marianne Farley, Keyanna Fielding, Joanna Noyes sekä Ilkka Villi.
Leffa oli tosi kiehtova ja siinä oli panostettu visuaalisuuteen sekä tarinan symbolisuuteen. Se oli sellainen leffa, johon piti keskittyä joka sekunti, muuten saattoi missata jotain hyvin tärkeää. Keskittymistä vaadittiin myös siihen, että tajusi asioiden piilotettuja merkityksiä. Kaverini, joka leffaa vinkkasi, kertoi että hän on kattonut leffan useamman kerran, koska ei ensimmäisellä ja toisellakaan kerralla ihan tajunnut kaikkea.
Leffa sai kriitikoilta hieman huonot arvostelut, sillä he eivät ymmärtäneet leffaa ja sen tarinan symbolisuutta. Itse kyllä tykkäsin ja suosittelenkin tätä sellaisille, jotka haluavat käyttää hieman aivojaan elokuvaa katsoessaan sekä sellaisille, jotka haluavat löytää asioiden taustalla olevan isomman merkityksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti