Kerrankin olen ajoissa lukukokemuksen arvioinnin suhteen, enkä jätä sitä muutaman päivän päähän, jolloin pitää oikein pohtia että hetkonen millainen se kirja nyt olikaan. Tänään siis sain päätökseen haasteen 18. kirjan, joka osui kohtaan 40. Miia Moision Toivon kirja masennuksesta on Hidasta Elämää -tuoteperheen yksi kirja ja niiden listalta tämän bongasin.
Olen jo pitkään ajatellut että tämän tuoteperheen kirjat voisi sopia minulle ja olla hieman erilaista mutta silti hyvin mielenkiintoista luettevaa enkä ollut ihan väärässä. Toivon kirja masennuksesta kertoi pitkästä masennuksesta toipuneen toipumistarinan vinkkien ja ajatusten sekä omakohtaisten kokemuksien myötä.
Kirja oli hyvä, silmiä ja itsetuntemusta avaava, mutta se miksi kirjasta ei itselle ihan niin wow oloa jäänyt johtui varmasti ihan siitä, että en ole koskaan masennusta sairastunut enkä tiedä ketään hyvin läheistäkään. Toki jotkut kirjassa kerrotut asiat ja näkökulmat pystyi peilaamaan myös muihin mielenterveyteen ja vaikeisiin ihmissuhteisiin liittyviin juttuihin, joista minulla on enemmän joko omakohtaista tai läheisten kautta koettua kokemusta.
Toivon kirja masennuksesta sai myös tarkastelemaan itseään ja omaa itsetuntemustaan ja oli myös sellainen vahvistava lukukokemus, kun joku sanoi samat asiat mitä olin mielessäni kelannut. Ei siis lainkaan hukkaan mennyt lukukokemus todellakaan ja muutenkin tuli itselle sellainen olo, että jos vastaan tulee masennus jossain muodossa niin osaa siihen suhtautua ihan eri tavalla.
Suositukset kirjasta siis menee kaikille, jotka on jollain tavalla kiinnostuneet masennuksesta ja siitä toipumisesta joko omakohtaisesti tai auttaakseen jotain muuta toimimaan. Valoa ja toivoa antava toipumiskertomus, jonka luettuaan päällimmäisenä ajatuksena on, että kyllä kaikesta voi selvitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti