Vaikka välillä tuntui, että ei siitä mitään tule, niin kuitenkin sain suoritettua Helmet-lukuhaasteen ja tässä onkin koontia, mitä kaikkia kirjoja luin haasteeseen:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot: Emma Rous - Au pair (äänikirjana)
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä: John Green - Paper Towns
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue: Yoshihiro Takahash - Hopeanuoli Karhukoira Gin syntyy
4. Kirjailijan ainoa teos: Satu Vasantola - En palaa takaisin koskaan, luulen
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi: Emmi Itäranta - Teemestarin kirja
6. Rakkausromaani: Jojo Moyes - Kerro minulle jotain hyvää
7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt: Leena Pietilä-Castrén - Kävelyretkillä Ateenassa
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen: Väinö Linna - Tuntematon Sotilas
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Erin Hunter - Villiin luontoon
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja: Kati-Claudia Fofonoff - Seidan kirous
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa: Minna Canth - Työmiehen vaimo
12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan: John Finnemore - Robin Hood
13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja: Katri Manninen & Nanne Korpivaara - Kuutamoratsastajat
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla nimellä kuin oma sukunimesi: Katri Syvärinen - Löydä elämän taika
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua: E. L. James - Fifty Shades of Grey
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla: S.A. Keränen - Näkyviin piilotettu
17. Kirjassa on kaksoset: Jacqueline Carrol - Deittailun alkeet
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja: Anneli Kivelä - Kasvukipuja Katajamäellä
19. Et pidä kirjan nimestä: Thomas Erikson - Idiootit ympärilläni
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria: Ruokamatka Afrikkaan
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja: Suvi Teräsniska & Inka Nousiainen - Suvin Talvi
22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja: Marcus Rosenlund - Sää, joka muutti maailmaa (äänikirjana)
23. Kirjan nimessä on jokin maa: Näe ja koe Australia
24. Sokkona hyllystä valittu kirja: Juha Vuorinen - Kristianin nuoruusvuodet
25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman lukevan: Jill Santopolo - Valo, jonka kadotimme
27. Pohjoismaisesta mytologiasta kertova kirja: Rick Riordan - Magnus Chase Kesänmiekka
28. Kirjan kannessa on kuu: Jasu Rinneoja - Autiotalon arvoitus
29. Kirjassa nähdään unia: Grimmin veljekset - Ruusunen
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema: Veronica Roth - Outolintu
31. Kirjassa kuljetaan metrolla: Neil Gaiman - Neverwhere Maanalainen Lontoo
32. Kirjan nimessä on ammatti: Lucia Berlin - Siivoajan käsikirja ja muita kertomuksia
33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan: Jenny Han - Pojille, joita joskus rakastin
34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia: Kesä rynkyn kanssa ja muita novelleja
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä: Shaun Bythell - Elämäni kirjakauppiaana
36. Kirjassa ollaan yksin: Helen Fielding - Bridget Jones Mad about the Boy
37. Pienkustantoman julkaisu: Kaarina Davis - Toisinnäkijän päiväkirja
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja: Radclyffe Hall - Yksinäisyyden kaivo
39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja: Thomas Brezina - Seitsemän tassua ja Penny Helliä tunteita
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia: Miia Moisia - Toivon kirja masennuksesta
41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää: Mauri Kunnas - Koiramäki
42. Kirjailijan nimi viehettää sinua: Tittamari Marttinen - Viivi ja pitkä kuuma kesä
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi: Danielle Steel - Hotelli Vendome
44. Kirja kertoo Berliinistä: Flake - Kosketinrunkkari Niin kuin sen satun muistamaan
45. Kirjan nimessä on kieltosana: Tiina Lehtineva - Älä itke enkeli
46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö: Meredith Rosso - Tyttösi sun
47. Kirjassa on alle 100 sivua: Heli Laaksonen - Peippo vei
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä: Timo Kokkila - Mauri&Mustis
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja: Johanna Elomaa - Suuria hetkiä
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Elina Rouhiainen - Väki Muistojenlukija
50 kirjaa, joista kaksi sarjakuvaa, kaksi novellikokoelmaa, yksi runo, kaksi lastenkirjaa, kaksi äänikirjaa, 12 tietokirjaa/tosielämään perustavaa kirjaa, viisi fantasia/scifi-kirjaa, kaksi klassikkoa, 18 kirjaa sisälsi romanssin, kuusi uudelleenluettua teosta, 10 selkeästi nuortenkirjaa ja tuhansia sivuja. Eli yksi vuosi lukuhaastetta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helmet-lukuhaaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helmet-lukuhaaste. Näytä kaikki tekstit
tiistai 7. tammikuuta 2020
sunnuntai 5. tammikuuta 2020
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Helmet-lukuhaaste suoritettu! 50/50 kirjaa luettuna ja vain viisi päivää seuraavan vuoden puolelle. Viimeinen kirja sai kunnian olla Elina Rouhiaisen Väki-trilogian ensimmäinen osa Muistojenlukija. Kirjastossa pyysin jotain uutta fantasiakirjallisuutta ja kirjastonhoitaja suositteli tätä lemppariaan. Kohta 50 siis haasteessa.
Rouhiainen on debytoinut neliosaisella Susiraja-sarjallaan, jota en ole kuitenkaan lukenut, mutta ehkä tästä kirjasta inspiroituneena luenkin myös sen sarjan. Lukuhaasteesta on tullut niin monta jatkoluettavaa sarjaa, että tämä vuosi 2020 menee varmaan sen jälkimainingeissa :D
Muistojenlukija avaa ympäri Eurooppaa liikkuvan Väki-trilogian ja tässä ensimmäisessä osassa liikutaan Itä-Helsingissä ja tarkastellaan Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämää. Kirja on siis fantasiaa, henkilöillä on yliluonnollisia kykyjä, mutta tapahtumapaikat ja käsiteltävät aiheet ovat ihan todellisuutta.
16-vuotiaalla Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja, kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avuatuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo lopulta syntyy, se syntyy yllättävään kohtaan, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.
Pidin kirjasta tosi paljon. Juonikuviot oli rakennettu hyvin ja pidin myös siitä, että vaikka kirja oli fantasiakirjallisuutta silti se käsitteli myös todellisia aiheita ja sai pohtimaan omaa tapaani suhtautua rasismiin. Suosittelen siis kirjaa ehdottomasti!
Rouhiainen on debytoinut neliosaisella Susiraja-sarjallaan, jota en ole kuitenkaan lukenut, mutta ehkä tästä kirjasta inspiroituneena luenkin myös sen sarjan. Lukuhaasteesta on tullut niin monta jatkoluettavaa sarjaa, että tämä vuosi 2020 menee varmaan sen jälkimainingeissa :D
Muistojenlukija avaa ympäri Eurooppaa liikkuvan Väki-trilogian ja tässä ensimmäisessä osassa liikutaan Itä-Helsingissä ja tarkastellaan Suomessa oleskelevien paperittomien siirtolaisten elämää. Kirja on siis fantasiaa, henkilöillä on yliluonnollisia kykyjä, mutta tapahtumapaikat ja käsiteltävät aiheet ovat ihan todellisuutta.
16-vuotiaalla Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja, kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avuatuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo lopulta syntyy, se syntyy yllättävään kohtaan, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.
Pidin kirjasta tosi paljon. Juonikuviot oli rakennettu hyvin ja pidin myös siitä, että vaikka kirja oli fantasiakirjallisuutta silti se käsitteli myös todellisia aiheita ja sai pohtimaan omaa tapaani suhtautua rasismiin. Suosittelen siis kirjaa ehdottomasti!
maanantai 30. joulukuuta 2019
48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
Tämä kohta haasteessa oli yllättävän hankala, sillä vaikka kuulo- ja näkövammaisista henkilöistä on paljon kirjoja, mikään kirjoista ei tuntunut kolahtavan mulle. Oon kuitenkin miettinyt, että en ole lukenut vielä yhtään sarjakuvaa lukuhaasteeseen ja ajattelin, että jos saisin nämä kaksi vaikka yhdistettyä ja onnistuihan se! Kiitos Kirjasammon, josta on ollut mulle ihan suurenmoinen apu tätä haastetta suorittaessa.
Kirjaksi valikoitui siis Timo Kokkilan Mauri ja Mustis -sarjakuva, joka kertoo sokeasta miehestä Maurista ja hänen opaskoirastaan Mustiksesta huumorin värittämänä. Kirjan takakansiteksti kuvailee kirjaa näin:
Mauri ja omaperäinen opaskoira Mustis suunnistavat huumorin avulla arjen haasteissa. Mustiksen mielikuvitus laukkaa, joskus harhapoluilla, mutta yleensä kaksikko löytää perille. Tai ainakin sinne päin.
Sarjakuva on palkittu ja se on ilmestynyt huumorilehti Pahkiaisessa sekä Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n Kajastus-lehdessä.
Kirja oli hauska, kiinnostava, helppo ja nopealukuinen. Sarjakuva oli piirretty selkeästi ja kuplat olivat selkeät, mikä on sarjakuvalle suuri etu. Suosittelen kyllä lukemaan!
Kirjaksi valikoitui siis Timo Kokkilan Mauri ja Mustis -sarjakuva, joka kertoo sokeasta miehestä Maurista ja hänen opaskoirastaan Mustiksesta huumorin värittämänä. Kirjan takakansiteksti kuvailee kirjaa näin:
Mauri ja omaperäinen opaskoira Mustis suunnistavat huumorin avulla arjen haasteissa. Mustiksen mielikuvitus laukkaa, joskus harhapoluilla, mutta yleensä kaksikko löytää perille. Tai ainakin sinne päin.
Sarjakuva on palkittu ja se on ilmestynyt huumorilehti Pahkiaisessa sekä Näkövammaisten kulttuuripalvelu ry:n Kajastus-lehdessä.
Kirja oli hauska, kiinnostava, helppo ja nopealukuinen. Sarjakuva oli piirretty selkeästi ja kuplat olivat selkeät, mikä on sarjakuvalle suuri etu. Suosittelen kyllä lukemaan!
30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
Kohtaa 30 pyörittelin kauan ja mulla oli siihen pari muutakin vaihtoehtoa, mutta sitten hetkellisen päähänpiston myötä tajusin, että Divergent-sarjan ekassa osassa Outolintu kannessa on kaupunki. Tulikin sitten tarve lukea tuo nerokas teos uudelleen ja kirja kun löytyi omasta hyllystä.
Tulevaisuuden yhteiskunnassa ihmiset on jaettu osastoihin persoonallisuuksiensa mukaan. Kun Tris Priorille selviää, että hän on divergentti eikä tule koskaan sopimaan joukkoon täydellisesti, kaikki muuttuu. Hän törmää divergenttien henkeä uhkaavaan salaliittoon, mutta ensin Trisin on ymmärrettävä mikä tekee divergenttinä olosta niin vaarallista.
Outolintu on Trilogian ensimmäinen osa ja olen lukenut kirjan siis aikaisemmin, mutta nyt halusin lukea sen uudelleen. Kirja oli edelleen yhtä hyvä kuin ensimmäisellä lukukerralla ja ehkä jopa parempi, kun näin toisella lukukerralla ja leffat nähtyinä (niistä itse asiassa kirjoittelin postausta alkuvuodesta: Linkki siihen postaukseen tässä) aukesi taas uusia piilotettuja yksityiskohtia.
Syy siihen, miksi Divergent-sarja on ehdottomasti yksi suosikkejani on se, kuinka taitavasti kirjailija on osannut luoda niin hienon tarinan, jossa kritisoidaan ihmisten lokeroimista ja valtajärjestelmiä. Lisäksi koska päähenkilö Tris on nuori 16-vuotias tyttö, on kirjailija osannut yhdistää tarinaan myös sellaisia asioita, jotka ovat kelle tahansa 16-vuotiaalle tärkeitä. Eli hän sitten menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa.
Hyvä kirja ja sarja siis ja taitaa tämä auttamattomasti siltä näyttää, että on varmaan napattava lähiaikoina tuo toinenkin osa tuolta hyllystä uusintaluentaan...
Lukuhaaste 48/50
Tulevaisuuden yhteiskunnassa ihmiset on jaettu osastoihin persoonallisuuksiensa mukaan. Kun Tris Priorille selviää, että hän on divergentti eikä tule koskaan sopimaan joukkoon täydellisesti, kaikki muuttuu. Hän törmää divergenttien henkeä uhkaavaan salaliittoon, mutta ensin Trisin on ymmärrettävä mikä tekee divergenttinä olosta niin vaarallista.
Outolintu on Trilogian ensimmäinen osa ja olen lukenut kirjan siis aikaisemmin, mutta nyt halusin lukea sen uudelleen. Kirja oli edelleen yhtä hyvä kuin ensimmäisellä lukukerralla ja ehkä jopa parempi, kun näin toisella lukukerralla ja leffat nähtyinä (niistä itse asiassa kirjoittelin postausta alkuvuodesta: Linkki siihen postaukseen tässä) aukesi taas uusia piilotettuja yksityiskohtia.
Syy siihen, miksi Divergent-sarja on ehdottomasti yksi suosikkejani on se, kuinka taitavasti kirjailija on osannut luoda niin hienon tarinan, jossa kritisoidaan ihmisten lokeroimista ja valtajärjestelmiä. Lisäksi koska päähenkilö Tris on nuori 16-vuotias tyttö, on kirjailija osannut yhdistää tarinaan myös sellaisia asioita, jotka ovat kelle tahansa 16-vuotiaalle tärkeitä. Eli hän sitten menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa.
Hyvä kirja ja sarja siis ja taitaa tämä auttamattomasti siltä näyttää, että on varmaan napattava lähiaikoina tuo toinenkin osa tuolta hyllystä uusintaluentaan...
Lukuhaaste 48/50
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
Kun katselin lukuhaasteen listaa eri kohdista, niin kohdan 15 nähtyäni heti ensimmäisenä mieleeni nousi Fifty Shades of Grey, vaikka en tiedä onko kirjan aiheet oikeasti tabuun rinnastettavia. Luin kuitenkin kirjan kyseiseen kohtaan.
Fifty Shades of Grey kertoo viimeisen vuoden kirjallisuuden opiskelijasta Anastasia Steelestä, joka tuuraa kipeää ystäväänsä koululehden haastattelussa ja haastattelee multimiljonääriä Christian Greytä. Haastattelu ja Christianin tapaaminen kuitenkin muuttaa Anastasian koko maailman ja Christian tutustuttaa hänet omaan maailmaansa.
Kirjasampon esittelyn mukaan kirjan aiheita ovat kokemattomuus, läheisyys, mustasukkaisuus, pakkomielteet, sadomasokismi, seksuaalisuus, sukupuolielämä, unelmat ja vallankäyttö. Noista siis tuo sadomasokismi oli se, minkä rinnastin tabuun, vaikka en ole täysin varma siitä onko se virallisesti tabu vai ei.
Kirjan lukemista hieman hidasti se, että luin kirjan alkuperäiskielellä englanniksi, enkä ole vielä kovin nopea englanninkielisen kirjallisuuden lukija, mutta yksi kirja kerrallaan tahti varmasti nopeutuu.
Mielenkiintoinen lukukokemus joka tapauksessa ja en ole aikaisemmin lukenut kun muutaman kirjan joissa kerrotaan noin yksityiskohtaisesti seksuaalielämästä, joten oli senkin puoleen kiinnostava lukea sitä. Oon nähnyt kirjasta tehdyn leffan hieman pakon sanelemana, niin hyvä, että nyt oon myös lukenut kirjan, niin kirjat ensin leffaa -periaatteeni ei hirveästi horju :D
Fifty Shades of Grey kertoo viimeisen vuoden kirjallisuuden opiskelijasta Anastasia Steelestä, joka tuuraa kipeää ystäväänsä koululehden haastattelussa ja haastattelee multimiljonääriä Christian Greytä. Haastattelu ja Christianin tapaaminen kuitenkin muuttaa Anastasian koko maailman ja Christian tutustuttaa hänet omaan maailmaansa.
Kirjasampon esittelyn mukaan kirjan aiheita ovat kokemattomuus, läheisyys, mustasukkaisuus, pakkomielteet, sadomasokismi, seksuaalisuus, sukupuolielämä, unelmat ja vallankäyttö. Noista siis tuo sadomasokismi oli se, minkä rinnastin tabuun, vaikka en ole täysin varma siitä onko se virallisesti tabu vai ei.
Kirjan lukemista hieman hidasti se, että luin kirjan alkuperäiskielellä englanniksi, enkä ole vielä kovin nopea englanninkielisen kirjallisuuden lukija, mutta yksi kirja kerrallaan tahti varmasti nopeutuu.
Mielenkiintoinen lukukokemus joka tapauksessa ja en ole aikaisemmin lukenut kun muutaman kirjan joissa kerrotaan noin yksityiskohtaisesti seksuaalielämästä, joten oli senkin puoleen kiinnostava lukea sitä. Oon nähnyt kirjasta tehdyn leffan hieman pakon sanelemana, niin hyvä, että nyt oon myös lukenut kirjan, niin kirjat ensin leffaa -periaatteeni ei hirveästi horju :D
26: Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
Bongasin jostain instagram-tilistä jo aikoja sitten Jill Santopolon Valo, jonka kadotimme, jonka ajattelin sitten mahduttaa kirjan lukuhaasteeseen ja kohtana sai olla 26. Kirja oli sellainen, jota ei voinut millään jättää kesken, sillä tarina vei mukanaan ja kirjailija oli nerokkaasti pudotellut mukaan paljastuksia tulevasta, jolloin lukija oli täysin koukussa.
Lucy ja Gabe, parikymppiset opiskelijat, tapaavat syyskuun 11.päivänä vuonna 2001, kun New Yorkin WTC-tornit kaatuvat. He rakastuvat palavasti, mutta unelmat vievät parin kuitenkin aikojen saatossa erilleen. Erityinen side ei kuitenkaan unohdu, vaan kumpikin pohtivat tahoillaan, olisivatko he sittenkin tarkoitettuja toisilleen.
Tarina oli hyvä ja mielenkiintoinen ja kuten sanoin jo aikaisemmin en malttanut laskea kirjaa kädestäni ennen kuin kirja oli lopussa. Tykkäsin kirjailijan tavasta kirjoittaa ja mielestäni tapa, jolla juonenkäänteistä kerrottiin oli mielenkiintoinen ja erilainen. Sain kirjasta pienen inspiraation omien tarinoiden pariiin.
Ajatuksia, joita kirjan lukeminen herätti on se, että elämänvalintoja tehtäessä ja unelmia seuratessaan voi käydä väistämättä niin, että ajautuu eroon rakkaimmistaan. On vain jokaisen oma valinta se, että seuraako siinä tapauksessa kumpaa osaa sydämestään. Sitä, joka kulkee unelman mukana vai sitä, joka haluaa pitää kiinni rakkaistaan?
Lucy ja Gabe, parikymppiset opiskelijat, tapaavat syyskuun 11.päivänä vuonna 2001, kun New Yorkin WTC-tornit kaatuvat. He rakastuvat palavasti, mutta unelmat vievät parin kuitenkin aikojen saatossa erilleen. Erityinen side ei kuitenkaan unohdu, vaan kumpikin pohtivat tahoillaan, olisivatko he sittenkin tarkoitettuja toisilleen.
Tarina oli hyvä ja mielenkiintoinen ja kuten sanoin jo aikaisemmin en malttanut laskea kirjaa kädestäni ennen kuin kirja oli lopussa. Tykkäsin kirjailijan tavasta kirjoittaa ja mielestäni tapa, jolla juonenkäänteistä kerrottiin oli mielenkiintoinen ja erilainen. Sain kirjasta pienen inspiraation omien tarinoiden pariiin.
Ajatuksia, joita kirjan lukeminen herätti on se, että elämänvalintoja tehtäessä ja unelmia seuratessaan voi käydä väistämättä niin, että ajautuu eroon rakkaimmistaan. On vain jokaisen oma valinta se, että seuraako siinä tapauksessa kumpaa osaa sydämestään. Sitä, joka kulkee unelman mukana vai sitä, joka haluaa pitää kiinni rakkaistaan?
45. Kirjan nimessä on kieltosana
Tiina Lehtinevan Älä itke enkeli yliviivasi lukuhaasteessa kohdan 45: kirjan nimessä on kieltosana. Kirja oli koskettava, loppuun asti mukana pitävä kertomus nuoresta Jarmosta ja hänen kavereistaan. Kesänä juuri ennen täysi-ikäistymista Jarmo saa tietää pysäyttävän uutisen, joka muuttaa hänen maailmankatsomuksensa aivan täysin.
Nuori kirjailija käsittelee kirjassaan vakavia aiheita: kuolemaa ja nuorten väkivaltaa. Se on Jarmon, Antin, Miian ja Saaran kasvutarina, jossa vuorottelevat usko, toivo ja rakkaus. Kirjan keskeisenä teemana onkin nuorten kuuluminen uskoon ja miten se vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudutaan kuolemaan ja toivoon pelastumisesta.
Kirjaa lukiessa kävi mielessä, että kirjan hahmot painottivat paljon uskoon kuulumista ja esimerkiksi totaalikieltäytyjälle kyseinen kirja olisi voinut olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa. Itse olen nimittäin tämän lukuhaasteen aikana oppinut, että jos kirjoittajan mielipiteet eroaa hyvin paljon omista, niin kirjan lukeminen on mielenkiintoisella tavalla haastavaa. En tiedä onko tämä kaikilla sama.
Älä itke enkeli oli kuitenkin hyvin kirjoitettu teos, joka piti lukijansa mukana loppuun asti ja jätti vielä paljon kysymyksiä lukemisen jälkeen. Päälimmäisenä jäi mieleen kysymys Miksi? Mutta niinhän oikeassa elämässäkin kaikkiin kysymyksiin ei saa koskaan vastausta.
Vaikka kirja oli nuortenkirja, niin mielestäni se sopii loistavasti myös aikuistenkin luettavaksi! Lukuhaasteen myötä olen huomannut, että kun aikuisena lukee nuorten kirjoja, tajuaa asioita omasta nuoruudestaan, joita ei ole aiemmin tajunnut...
Nuori kirjailija käsittelee kirjassaan vakavia aiheita: kuolemaa ja nuorten väkivaltaa. Se on Jarmon, Antin, Miian ja Saaran kasvutarina, jossa vuorottelevat usko, toivo ja rakkaus. Kirjan keskeisenä teemana onkin nuorten kuuluminen uskoon ja miten se vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudutaan kuolemaan ja toivoon pelastumisesta.
Kirjaa lukiessa kävi mielessä, että kirjan hahmot painottivat paljon uskoon kuulumista ja esimerkiksi totaalikieltäytyjälle kyseinen kirja olisi voinut olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa. Itse olen nimittäin tämän lukuhaasteen aikana oppinut, että jos kirjoittajan mielipiteet eroaa hyvin paljon omista, niin kirjan lukeminen on mielenkiintoisella tavalla haastavaa. En tiedä onko tämä kaikilla sama.
Älä itke enkeli oli kuitenkin hyvin kirjoitettu teos, joka piti lukijansa mukana loppuun asti ja jätti vielä paljon kysymyksiä lukemisen jälkeen. Päälimmäisenä jäi mieleen kysymys Miksi? Mutta niinhän oikeassa elämässäkin kaikkiin kysymyksiin ei saa koskaan vastausta.
Vaikka kirja oli nuortenkirja, niin mielestäni se sopii loistavasti myös aikuistenkin luettavaksi! Lukuhaasteen myötä olen huomannut, että kun aikuisena lukee nuorten kirjoja, tajuaa asioita omasta nuoruudestaan, joita ei ole aiemmin tajunnut...
lauantai 7. joulukuuta 2019
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
Olen rakastunut Hidasta elämää tuoteperheen kirjoihin ja nyt oli jo kolmas lukemistossa. Johanna Elomaan Suuria Hetkiä sisältää ajatuksia rakkaudesta, ilosta, surusta ja voimasta, ja osui haasteessa kohtaan 49.
Kirja on jaettu neljään osioon juuri noiden edellä mainittujen kantavien teemojen myötä. Jokaisesta tunteesta kirjailija kertoo useita omakohtaisia kokemuksia, jokaiselle tunteelle on kirjoitettu oma oodi sekä jokaisen luvun lopussa on runoja kyseisestä tunteesta.
Lisäksi mielestäni oli erittäin mukava yllätys, että kirja piti sisällään myös lainauksia muista tuoteperheen kirjoista. Bongasin sieltä lauseet kahdesta aikaisemmasta lukemastani kirjasta, jotka luin myös tätä lukuhaastetta varten (Toivon kirja masennuksesta ja Löydä elämän taika).
Tuossa vielä kirjan takakansiteksti avamaan hieman enemmän mistä on oikein kyse:
Suuria hetkiä sisältää lohdullisia ja avartavia sanoja elämän tienristeyksiin: rakkauden löytämiseen, läheisen menettämiseen tai uuden elämänvaiheen aloittamiseen. Näissä käännekohdissa elämäntarinamme luku vaihtuu kokonaan uuteen. Kauniista tarinoista, runoista ja ajatuksista voi pomia voimauttavia ja ilahduttavia lauseita itselle, ystävälle tai läheiselle elämän tärkeisiin hetkiin.
Kirja on jaettu neljään osioon juuri noiden edellä mainittujen kantavien teemojen myötä. Jokaisesta tunteesta kirjailija kertoo useita omakohtaisia kokemuksia, jokaiselle tunteelle on kirjoitettu oma oodi sekä jokaisen luvun lopussa on runoja kyseisestä tunteesta.
Lisäksi mielestäni oli erittäin mukava yllätys, että kirja piti sisällään myös lainauksia muista tuoteperheen kirjoista. Bongasin sieltä lauseet kahdesta aikaisemmasta lukemastani kirjasta, jotka luin myös tätä lukuhaastetta varten (Toivon kirja masennuksesta ja Löydä elämän taika).
Tuossa vielä kirjan takakansiteksti avamaan hieman enemmän mistä on oikein kyse:
Suuria hetkiä sisältää lohdullisia ja avartavia sanoja elämän tienristeyksiin: rakkauden löytämiseen, läheisen menettämiseen tai uuden elämänvaiheen aloittamiseen. Näissä käännekohdissa elämäntarinamme luku vaihtuu kokonaan uuteen. Kauniista tarinoista, runoista ja ajatuksista voi pomia voimauttavia ja ilahduttavia lauseita itselle, ystävälle tai läheiselle elämän tärkeisiin hetkiin.
11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
Minna Canthin Työmiehen vaimo oli selkeä valinta kohtaan 11. Olen muutenkin vuosien varrella miettinyt, että pitäisi lukea enemmän suomalaisia klassikoiksi määriteltyjä teoksia, joilla on historiallinen ja yhteikunnallinen merkitys. Luettujen listalla on jo tämän kirjan lisäksi mm. Tuntematon Sotilas, Seitsemän veljestä, Vänrikki Stoolin tarinat ja Rautatie.
Minna Canth (1844-1897) oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen. Häntä pidetään myös ensimmäisenä nykysuomalaisena kirjailijana.
Työmiehen vaimo on Canthin tunnetuimpia sekä yhteiskunnallisesti radikaaleimpia teoksia. Se on näytelmä ja kertoo Johannasta, joka menee naimisiin huonoksi aviomieheksi osoittautuvan Riston kanssa.
Kirja herätti tunteita. Lähinnä raivoa siitä miten asiat on joskus ollut. Mutta toisaalta tämän jälkeen osaa arvostaa vielä enemmän sitä, miten pitkällä etenkin Suomessa on tultu tasa-arvokysymyksissa.
Työmiehen vaimo on lukemisen arvoinen ja menisi haasteessa muuten erittäin kepoisesti myös kohtaan 8 (kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen). Itse luin siihen kohtaan Tuntemattoman sotilaan. Mutta suosittelen Työmiehen vaimoa kaikille ja etenkin klassikoista kiinnostuneille!
Minna Canth (1844-1897) oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen. Häntä pidetään myös ensimmäisenä nykysuomalaisena kirjailijana.
Työmiehen vaimo on Canthin tunnetuimpia sekä yhteiskunnallisesti radikaaleimpia teoksia. Se on näytelmä ja kertoo Johannasta, joka menee naimisiin huonoksi aviomieheksi osoittautuvan Riston kanssa.
Kirja herätti tunteita. Lähinnä raivoa siitä miten asiat on joskus ollut. Mutta toisaalta tämän jälkeen osaa arvostaa vielä enemmän sitä, miten pitkällä etenkin Suomessa on tultu tasa-arvokysymyksissa.
Työmiehen vaimo on lukemisen arvoinen ja menisi haasteessa muuten erittäin kepoisesti myös kohtaan 8 (kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen). Itse luin siihen kohtaan Tuntemattoman sotilaan. Mutta suosittelen Työmiehen vaimoa kaikille ja etenkin klassikoista kiinnostuneille!
10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
Kohta 10 oli hyvin haastava kohta ellei ehkä jopa haastavin, sillä oli vaikea löytää itselle kiinnostava kirja monien vaihtoehtojen joukosta. Lisäksi halusin lukea tähän kohtaan jotain hieman erilaista. Niinpä päädyin sitten selailemaan saamelaiskirjailijoita ja heidän tuotantoaan. Sieltä löytyi sitten Kati-Claudia Fofonoffin Seidan kirous.
Seidan kirous kertoo saamelaistytöstä Inkamaariasta sekä hänen perheestään. Tavallinen perhe on isojen ja onnellisten asioiden äärellä, kunnes nuoren Inkamaarian hairahdus laittaa pakan sekaisin. Jotain tekemistä Seita-kivellä on myös tapahtumien kulussa.
Lähdin lukemaan kirjaa aika neutraalein ajatuksin. En odottanut kirjalta mitään erityistä, mutta kuitenkin mielenkiinnosta halusin lukea kirjan. Lopputuloksena yllätyin positiivisesti ja kirjan tapahtumat lähtivät heti alusta käyntiin. Vaikka kirjassa ei ollut sivuja paljon, silti se kertoi kattavasti koko tarinan ja lukijan verkkokalvoille piirtyi kuvia miljööstä ja tapahtumien kulusta.
Voi olla, että tulevaisuudessa perehdyn lisää saamelaiskirjailijoihin ja heidän kulttuuriinsa. Tämä kirja toimikin hyvänä kiinnostuksen herättäjänä!
Seidan kirous kertoo saamelaistytöstä Inkamaariasta sekä hänen perheestään. Tavallinen perhe on isojen ja onnellisten asioiden äärellä, kunnes nuoren Inkamaarian hairahdus laittaa pakan sekaisin. Jotain tekemistä Seita-kivellä on myös tapahtumien kulussa.
Lähdin lukemaan kirjaa aika neutraalein ajatuksin. En odottanut kirjalta mitään erityistä, mutta kuitenkin mielenkiinnosta halusin lukea kirjan. Lopputuloksena yllätyin positiivisesti ja kirjan tapahtumat lähtivät heti alusta käyntiin. Vaikka kirjassa ei ollut sivuja paljon, silti se kertoi kattavasti koko tarinan ja lukijan verkkokalvoille piirtyi kuvia miljööstä ja tapahtumien kulusta.
Voi olla, että tulevaisuudessa perehdyn lisää saamelaiskirjailijoihin ja heidän kulttuuriinsa. Tämä kirja toimikin hyvänä kiinnostuksen herättäjänä!
32. Kirjassa kuljetaan metrolla
Jälleen kinkkinen kohta haasteessa, mutta onneksi internet on ystävä! Kirjaksi kohtaan 32 valikoitui Neil Gaimanin Neverwhere - Maanalainen Lontoo. Olen lukenut Gaimanilta hänen toisen teoksensa Tähtisumua ja tykkäsin siitä, niinpä ajattelin että tämäkin on varmasti hyvä.
Neverwhere kertoo tavallisesta Richardista, joka muuttaa Skotlannista Lontooseen ja elää ihan tavallista elämää. Hänen elämänsä tärkeimpänä iltana - ainakin Richardin naisystävän Jessican mukaan - hän kuitenkin törmää kadulla veriseen tyttöön ja Jessican vastusteluista huolimatta vie tytön asunnolleen suojaan. Sen hetken jälkeen Richardin elämä ei ole enää samanlaista vaan hänet tempaistaan uuteen maailmaan: Lontoon alapuolella sijaitsevaan.
Kirjaa kuvastavat parhaiten sanat erikoinen, mielikuvituksellinen ja arvaamaton. Pidin kirjailijan tavasta kertoa hyvinkin kummalliset asiat ihan arkipäiväisenä eikä kirjassa käytetty liikaa värittelevää (onkohan oikea sana) kuvailua vaan asiat kerrottiin niin kuin ne olisi, jos kirjan maailma olisi totta.
En kuitenkaan ole varma pidinkö kirjasta vai oliko se vain yksi kirja muiden fantasiakirjojen joukossa. Ei se ainakaan herättänyt samanlaisia tunteita kuin suosikkifantasiakirjani, joten Harry Pottereiden, Nälkäpelien, Tarun Sormusten Herrasta, Hobitin ja Rick Riordanin tuotannon voittanut tämä kirja ei ole.
Mutta jos fantasiakirjallisuus kiinnostaa, niin saattahan tämä olla juuri sinun suosikkisi!
Neverwhere kertoo tavallisesta Richardista, joka muuttaa Skotlannista Lontooseen ja elää ihan tavallista elämää. Hänen elämänsä tärkeimpänä iltana - ainakin Richardin naisystävän Jessican mukaan - hän kuitenkin törmää kadulla veriseen tyttöön ja Jessican vastusteluista huolimatta vie tytön asunnolleen suojaan. Sen hetken jälkeen Richardin elämä ei ole enää samanlaista vaan hänet tempaistaan uuteen maailmaan: Lontoon alapuolella sijaitsevaan.
Kirjaa kuvastavat parhaiten sanat erikoinen, mielikuvituksellinen ja arvaamaton. Pidin kirjailijan tavasta kertoa hyvinkin kummalliset asiat ihan arkipäiväisenä eikä kirjassa käytetty liikaa värittelevää (onkohan oikea sana) kuvailua vaan asiat kerrottiin niin kuin ne olisi, jos kirjan maailma olisi totta.
En kuitenkaan ole varma pidinkö kirjasta vai oliko se vain yksi kirja muiden fantasiakirjojen joukossa. Ei se ainakaan herättänyt samanlaisia tunteita kuin suosikkifantasiakirjani, joten Harry Pottereiden, Nälkäpelien, Tarun Sormusten Herrasta, Hobitin ja Rick Riordanin tuotannon voittanut tämä kirja ei ole.
Mutta jos fantasiakirjallisuus kiinnostaa, niin saattahan tämä olla juuri sinun suosikkisi!
sunnuntai 17. marraskuuta 2019
17. Kirjassa on kaksoset
Kohta 17 oli myös aluksi yllättävän hankala toteuttaa ja mulla olikin valittuna kohtaan yksi toinen kirja, mutta vaihdoin sen kuitenkin nuoruudesta tuttuun sarjaan, jonka muistin sopivan tähän täydellisesti. (Se toinen kirja olisi löytynyt kirjahyllystäni stipendikirjan muodossa ja olisi ollut osa sarjaa, jonka ensimmäisiin osiin en ole edes tutustunut).
Kirjaksi, jossa on kaksoset valikoitui siis So little time sarjan ensimmäinen osa Deittailun alkeet, joka perustuu Mary-Kate ja Ashley Olsenin tähdittämään televisiosarjaan. Niistä on tehty myös kirjat, joiden ensimmäinen osa oli siis kyseessä. Sarjan on kirjoittanut Jacqueline Carrol ja ne perustuu Eric Cohenin ja Tonya Hurleyn käsikirjoituksiin.
Deittailun alkeissa ja koko sarjassa keskitytään kaksoistyttöjen Chloen ja Rileyn elämään, joka koostuu avioeron käyneistä vanhemmista, pojista, ystävistä ja ulkonäköön liittyvistä asioista. Nuorille tytöille sopiva kirjasarja siis ja tämä oli yksi suosikeistani silloin aikoinaan.
Nyt aikuisena kirjan lukeminen ei ehkä ollut kuitenkaan niin kovin mieluisa lukukokemus. Kirjan toki luki nopeasti, mutta jotenkin henkilöiden tapa ajatella asioita oli tosi pinnallinen ja sai minut pohtimaan, ajattelinko itse tuon ikäisenä yhtä pinnallisesti. Onneksi en muista kunnolla sitä...
Mutta siis nuorille tytöille, joita tällaiset kirjat kiinnostaa, tämä kirja ja sarja on erittäin sopiva ja mielenkiintoinen!
Kirjaksi, jossa on kaksoset valikoitui siis So little time sarjan ensimmäinen osa Deittailun alkeet, joka perustuu Mary-Kate ja Ashley Olsenin tähdittämään televisiosarjaan. Niistä on tehty myös kirjat, joiden ensimmäinen osa oli siis kyseessä. Sarjan on kirjoittanut Jacqueline Carrol ja ne perustuu Eric Cohenin ja Tonya Hurleyn käsikirjoituksiin.
Deittailun alkeissa ja koko sarjassa keskitytään kaksoistyttöjen Chloen ja Rileyn elämään, joka koostuu avioeron käyneistä vanhemmista, pojista, ystävistä ja ulkonäköön liittyvistä asioista. Nuorille tytöille sopiva kirjasarja siis ja tämä oli yksi suosikeistani silloin aikoinaan.
Nyt aikuisena kirjan lukeminen ei ehkä ollut kuitenkaan niin kovin mieluisa lukukokemus. Kirjan toki luki nopeasti, mutta jotenkin henkilöiden tapa ajatella asioita oli tosi pinnallinen ja sai minut pohtimaan, ajattelinko itse tuon ikäisenä yhtä pinnallisesti. Onneksi en muista kunnolla sitä...
Mutta siis nuorille tytöille, joita tällaiset kirjat kiinnostaa, tämä kirja ja sarja on erittäin sopiva ja mielenkiintoinen!
29. Kirjassa nähdään unia
Haasteen kohta 29 tuli toteutettua hieman puolivahingossa. Viikko sitten sunnuntaina olin viettämässä isänpäivää lapsuudenkotona ja muita odotellessa päätin katsoa löytyisikö niistä hyllyistä jotakin luettavaa lukuhaasteeseen. Hyllystä löytyi sitten lapsuuden suosikkisatu Ruusunen ja näin kohta 29 yliviivattiin listasta.
Juonta ei varmaan tarvitse selittää, sillä luulen, että kyllä kaikki Ruususen tarinan tietää. Lyhyesti, jos jollekin on epäselvää. Kuningas ja kuningatar saa kauan kaipaamansa tyttären, jonka kastejuhlaan/syntymäjuhlaan jätetään kutsumatta yksi haltijatar, joka kostoksi kiroaa Ruususen pistämään sormensa värttinään 16-vuotissyntymäpäivänään ja kuolee tämän johdosta. Yksi lahjansa antamatta jättänyt haltijatar muuttaa kirouksen niin, että kuoleman sijasta Ruusunen nukahtaa 100-vuotiseen uneen, josta hänet voi vain suudelma herättää. Samalla koko hovi nukahtaa.
Tämä on alkuperäinen Grimmin veljesten satu, johon lukemani kirja perustuu. Disneyn versiossa uni ei ole satavuotinen ja siinä korostetaan enemmän tosirakkauden suudelmaa. Grimmin sadussa haltijattaria on 13, mutta Disney on muuttanut määrän kolmeksi hyväksi ja yhdeksi pahaksi haltijattareksi. Pääpointti tarinassa on kuitenkin sama.
Suvun ja perheen prinsessana kasvaneena prinsessasadut olivat osa lapsuuttani ja oli mukavaa saada myös lapsuuden muistoja osaksi tätä lukuhaastetta. Klassikkosatu on kyseessä, joten suosittelen kaikkia lukemaan, jos jostain syystä on jäänyt tähän tutustumatta.
Juonta ei varmaan tarvitse selittää, sillä luulen, että kyllä kaikki Ruususen tarinan tietää. Lyhyesti, jos jollekin on epäselvää. Kuningas ja kuningatar saa kauan kaipaamansa tyttären, jonka kastejuhlaan/syntymäjuhlaan jätetään kutsumatta yksi haltijatar, joka kostoksi kiroaa Ruususen pistämään sormensa värttinään 16-vuotissyntymäpäivänään ja kuolee tämän johdosta. Yksi lahjansa antamatta jättänyt haltijatar muuttaa kirouksen niin, että kuoleman sijasta Ruusunen nukahtaa 100-vuotiseen uneen, josta hänet voi vain suudelma herättää. Samalla koko hovi nukahtaa.
Tämä on alkuperäinen Grimmin veljesten satu, johon lukemani kirja perustuu. Disneyn versiossa uni ei ole satavuotinen ja siinä korostetaan enemmän tosirakkauden suudelmaa. Grimmin sadussa haltijattaria on 13, mutta Disney on muuttanut määrän kolmeksi hyväksi ja yhdeksi pahaksi haltijattareksi. Pääpointti tarinassa on kuitenkin sama.
Suvun ja perheen prinsessana kasvaneena prinsessasadut olivat osa lapsuuttani ja oli mukavaa saada myös lapsuuden muistoja osaksi tätä lukuhaastetta. Klassikkosatu on kyseessä, joten suosittelen kaikkia lukemaan, jos jostain syystä on jäänyt tähän tutustumatta.
28. Kirjan kannessa on kuu
Jotkin haasteen kohdista on ollut melko vaikeita toteuttaa ja olenkin syöttänyt useamman kohdan googleen, jotta löytäisin jotain avuksi kirjojen löytämiseen. Kansikuvahaku osoittautui hyväksi avuksi kohtaa 28 etsiessä. Kirjaksi valikoitui Jasu Rinneojan Autiotalon arvoitus.
Autiotalon arvoitus on itse asiassa jatko-osa Erakon arvoitukselle ja alussa olikin paljon viittauksia edelliseen osaan, jota en siis ollut lukenut. Mutta kun pääsi jyvälle henkilöistä ja aikaisemmista tapahtumista, tarina melkein imaisi mukaansa.
Kaupunkilaispoika Taneli palaa isovanhempiensa luokse syyslomalla ja heittäytyy heti mukaan seikkailuun isänsä ja isoisänsä varoitteluista huolimatta. Kesällä tutkimatta jäänyt polku johdattaa pojan ystävänsä Pekan kanssa vaaralliseen seikkailuun.
Hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaava ja jouhevasti etenevä juoni olivat tämän kirjan vahvuuksia. Kirja sopii hyvin nuorille pojille. Lukemani nuortenkirjat ovat olleet suurimmaksi osaksi tyttöjen kirjoja sukupuolestani riippuen, mutta näin aikuisena on ihan mukava lukea kirjoja, joissa on päähenkilönä poika.
Haaste etenee sykleittäin ja postaukset kirjoista tulee aina ryppäissä, mutta ei kai tämä niin vakavaa ole :D
Autiotalon arvoitus on itse asiassa jatko-osa Erakon arvoitukselle ja alussa olikin paljon viittauksia edelliseen osaan, jota en siis ollut lukenut. Mutta kun pääsi jyvälle henkilöistä ja aikaisemmista tapahtumista, tarina melkein imaisi mukaansa.
Kaupunkilaispoika Taneli palaa isovanhempiensa luokse syyslomalla ja heittäytyy heti mukaan seikkailuun isänsä ja isoisänsä varoitteluista huolimatta. Kesällä tutkimatta jäänyt polku johdattaa pojan ystävänsä Pekan kanssa vaaralliseen seikkailuun.
Hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaava ja jouhevasti etenevä juoni olivat tämän kirjan vahvuuksia. Kirja sopii hyvin nuorille pojille. Lukemani nuortenkirjat ovat olleet suurimmaksi osaksi tyttöjen kirjoja sukupuolestani riippuen, mutta näin aikuisena on ihan mukava lukea kirjoja, joissa on päähenkilönä poika.
Haaste etenee sykleittäin ja postaukset kirjoista tulee aina ryppäissä, mutta ei kai tämä niin vakavaa ole :D
maanantai 4. marraskuuta 2019
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
Kaverin luona yötä ollessani kaipasin iltalukemista ja hänen avustuksellaan löysimme hyllystä Juha Vuorisen Kristianin nuoruusvuodet -kirjan, jonka sijoitin haasteessa tähän kohdalle. Kirja kertoo Juoppohullun päiväkirjoista tutusta Kristian Pesosesta ja hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
Kirjassa sukelletaan sisälle Kristianin edesottamuksiin vanhempiensa kanssa, lomareissuihin niin vuokramökille kuin Kanarian saarille (kumpikaan ei tietenkään mennyt säyseästi ja rauhallisesti) kuin myös Kristianin ensimmäisestä discoillasta, joka piti sisällään muitakin ekoja kertoja.
Juha Vuorisen tuotantoa en ole ennen tätä kirjaa ehtinyt tai osannut lukea, mutta kirjailijalla on kyllä oma viihdyttävä tapansa kirjoittaa ja kertoa asioita. Monta kertaa sai nauraa ääneen kirjan juonenkäänteille. Tällainen hieman kevyempi lukeminen on mukavaa vaihtelua, kun viime aikoina luetuissa kirjoissa on ollut melko asialliset aiheet.
Tämä kirja ehdottomasti avasi minulle uuden maailman kirjojen joukossa ja enköhän jossain vaiheessa lue Vuorisen muunkin tuotannon. Kuulemma kirja jatkuu Kristianin teinivuodet -teoksella, joka varmaan löytyy piakkoin omalta lukulistalta (viimeistään sitten kun lukuhaaste on suoritettu).
Oli siis hyvä ja viihdyttävä kirja, jonka luki nopeasti. Lukiessa sai nauraa ja laittaa aivot narikkaan, mikä on välillä ihan toivottavaa. Suosittelen kaikille mustan huumorin ystäville!
Kirjassa sukelletaan sisälle Kristianin edesottamuksiin vanhempiensa kanssa, lomareissuihin niin vuokramökille kuin Kanarian saarille (kumpikaan ei tietenkään mennyt säyseästi ja rauhallisesti) kuin myös Kristianin ensimmäisestä discoillasta, joka piti sisällään muitakin ekoja kertoja.
Juha Vuorisen tuotantoa en ole ennen tätä kirjaa ehtinyt tai osannut lukea, mutta kirjailijalla on kyllä oma viihdyttävä tapansa kirjoittaa ja kertoa asioita. Monta kertaa sai nauraa ääneen kirjan juonenkäänteille. Tällainen hieman kevyempi lukeminen on mukavaa vaihtelua, kun viime aikoina luetuissa kirjoissa on ollut melko asialliset aiheet.
Tämä kirja ehdottomasti avasi minulle uuden maailman kirjojen joukossa ja enköhän jossain vaiheessa lue Vuorisen muunkin tuotannon. Kuulemma kirja jatkuu Kristianin teinivuodet -teoksella, joka varmaan löytyy piakkoin omalta lukulistalta (viimeistään sitten kun lukuhaaste on suoritettu).
Oli siis hyvä ja viihdyttävä kirja, jonka luki nopeasti. Lukiessa sai nauraa ja laittaa aivot narikkaan, mikä on välillä ihan toivottavaa. Suosittelen kaikille mustan huumorin ystäville!
20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
Afrikka on ollut maanosista ja kulttuureista mulle aina vieras. Ainoat asiat mitä voin rehellisesti sanoa tietäväni tuosta maanosasta on savannit, Egypti, Sahara ja orjakauppa. Siihen rajoittui mun tietämys tuosta maasta.
Kun puhutaan kulttuureista puhutaan paljon ihmisten tavoista ja taiteesta (käsittäen niin kuvataiteet, musiikin kun muutkin taiteenlajit) mutta mielestäni vielä enemmän pitäisi korostaa ruokakulttuuria. Ruoka on kuitenkin aika oleennainen osa kunkin kansan elämäntapoja ja sen ympärille rytmittyy esimerkiksi vuorokausirytmi ja juhlat.
Näistä kahdesta syystä Afrikan ruokakulttuuria käsittelevä kirja oli loistava valinta kohtaan 20. Kirjaksi valikoitui kirjaston hyllystä löydetty Ruokamatka Afrikkaan, jossa esiteltiin yleisesti maanosaa ja vähän tarkemmin seitsemän eri puolilla Aftikkaa sijaitsevaa maata ruokakulttuureineen: Pohjois-Afrikasta Marokko, Tunisia ja Egypti, Länsi-Afrikasta Ghana, Itä-Afrikasta Somalia ja Tansania sekä eteläisestä Afrikasta Zimbabwe.
Jokaisesta maasta kerrottiin peruspiirteitä kuten mistä maa tunnetaan ja sitten tarkasteltiin tarkemmin ruokakulttuuria tyypillisten raaka-aineiden, ruokalajien ja pöytätapojen kuten myös juhlien muodossa. Unohtamattakaan oleennaisena osana uskontoa ja sen vaikutusta ruokakulttuuriin. Lopuksi jokaisesta maasta oli muutamia ruokaohjeita, jotta pääsisi testaamaan Afrikan makuja omassa keittiössä. Ohjeet (en kyllä testannut, mutta luin läpi) olivat Suomen raaka-aineiseen sovellettavia, joten ihan käypiä ohjeita siis.
Kirja oli melko tiivis (siinä oli 150 sivua), mutta silti kattava paketti. Kuten takakansitekstissä sanottiin: "Ruokamatka Afrikkaan avaa ovia mielenkiintoisiin maihin David Livingstonen jalanjälkiä seuraten" kiinnostukseni Afrikan maita kohti alkoi herätä ja voisikin olla mielenkiintoista matkustaa tuohon "tuntemattomaan" maanosaan. Edellisen kirjan synnyttämä matkakuume ei siis lainkaan helpottunut :D
Kun puhutaan kulttuureista puhutaan paljon ihmisten tavoista ja taiteesta (käsittäen niin kuvataiteet, musiikin kun muutkin taiteenlajit) mutta mielestäni vielä enemmän pitäisi korostaa ruokakulttuuria. Ruoka on kuitenkin aika oleennainen osa kunkin kansan elämäntapoja ja sen ympärille rytmittyy esimerkiksi vuorokausirytmi ja juhlat.
Näistä kahdesta syystä Afrikan ruokakulttuuria käsittelevä kirja oli loistava valinta kohtaan 20. Kirjaksi valikoitui kirjaston hyllystä löydetty Ruokamatka Afrikkaan, jossa esiteltiin yleisesti maanosaa ja vähän tarkemmin seitsemän eri puolilla Aftikkaa sijaitsevaa maata ruokakulttuureineen: Pohjois-Afrikasta Marokko, Tunisia ja Egypti, Länsi-Afrikasta Ghana, Itä-Afrikasta Somalia ja Tansania sekä eteläisestä Afrikasta Zimbabwe.
Jokaisesta maasta kerrottiin peruspiirteitä kuten mistä maa tunnetaan ja sitten tarkasteltiin tarkemmin ruokakulttuuria tyypillisten raaka-aineiden, ruokalajien ja pöytätapojen kuten myös juhlien muodossa. Unohtamattakaan oleennaisena osana uskontoa ja sen vaikutusta ruokakulttuuriin. Lopuksi jokaisesta maasta oli muutamia ruokaohjeita, jotta pääsisi testaamaan Afrikan makuja omassa keittiössä. Ohjeet (en kyllä testannut, mutta luin läpi) olivat Suomen raaka-aineiseen sovellettavia, joten ihan käypiä ohjeita siis.
Kirja oli melko tiivis (siinä oli 150 sivua), mutta silti kattava paketti. Kuten takakansitekstissä sanottiin: "Ruokamatka Afrikkaan avaa ovia mielenkiintoisiin maihin David Livingstonen jalanjälkiä seuraten" kiinnostukseni Afrikan maita kohti alkoi herätä ja voisikin olla mielenkiintoista matkustaa tuohon "tuntemattomaan" maanosaan. Edellisen kirjan synnyttämä matkakuume ei siis lainkaan helpottunut :D
23. Kirjan nimessä on jokin maa
Blogi laahaa jäljessä eikä pysy mukana lukutahdissa. Viikko sitten luetusta kirjasta siis seuraavaksi "arvostelu" tulossa. Kyseessä oli Australia -niminen opaskirja ja meni näin lukuhaasteessa kohtaan 23. Juuri tämän kirjan luin sen takia, että sain kirjan pari viikkoa sitten lainaan kummiltani, kun kävin hänen luonaan.
Oon jo pitkään haaveillut Australian matkasta ja nyt olen lyönyt lukkoon jo ajankohdan tulevaisuudessa, jolloin pyrin totetuttamaan tämän ehkä yhden pitkäaikaisimmista haaveistani. Ajattelin sitten, kun kummi, joka oli ollut häämatkalla Australiassa seitsemän vuotta sitten, antoi tämän kirjan lainaan, että luenpahan kirjan kannesta kanteen, niin on paljon helpompi suunnitella tulevaa matkaa, kun sen aika on. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.
Australia -opaskirja oli erittäin kattava ja hyvä opaskirja, joka oli jaettu kuuteen päälukuun: matkustus, nähtävyydet, ajanviete, kävelyt ja ajelut, ruokailu ja majoitus sekä matkan suunnittelu. Lopussa oli vielä osio kartoille. Ennen näitä kerrottiin yleistietoja Australiasta sekä lyhyt oppimäärä maan historiasta.
Kohteet (nähtävyydet, museot, luonnonpuistot, kaupat, kahvilat, ravintolat yms.) oli jaoteltu aakkosjärjestyksessä ja ne käsitti isojen kaupungien (Sydney, Melbourne, Brisbane, Canberra, Cairns, Adelaide ja Perth) lisäksi myös pienempiä kaupunkeja ja kohteita.
Jokaisesta kohteesta kerrottiin perustiedot kuten aukioloajat, hinnat, osoitteet ja verkkosivut. Tosin näihin ei ole enää luottaminen, sillä kirja on alunperin julkaistu vuonna 2004 ja Suomessa kyseinen painos on ilmestynyt vuonna 2009. Kummilleni seitsemän vuotta sitten kirja oli vielä hyvin ajankohtainen, mutta minulle hieman vanhentunut.
Tästä huolimatta kirja oli opaskirjaksi hyvä ja selkeä ja auttoi matkan suunnittelussa tosi paljon. Ainut (positiivinen kumminkin) miinus oli se, että kirjan luettua on aika polttava matkakuume....
Oon jo pitkään haaveillut Australian matkasta ja nyt olen lyönyt lukkoon jo ajankohdan tulevaisuudessa, jolloin pyrin totetuttamaan tämän ehkä yhden pitkäaikaisimmista haaveistani. Ajattelin sitten, kun kummi, joka oli ollut häämatkalla Australiassa seitsemän vuotta sitten, antoi tämän kirjan lainaan, että luenpahan kirjan kannesta kanteen, niin on paljon helpompi suunnitella tulevaa matkaa, kun sen aika on. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty.
Australia -opaskirja oli erittäin kattava ja hyvä opaskirja, joka oli jaettu kuuteen päälukuun: matkustus, nähtävyydet, ajanviete, kävelyt ja ajelut, ruokailu ja majoitus sekä matkan suunnittelu. Lopussa oli vielä osio kartoille. Ennen näitä kerrottiin yleistietoja Australiasta sekä lyhyt oppimäärä maan historiasta.
Kohteet (nähtävyydet, museot, luonnonpuistot, kaupat, kahvilat, ravintolat yms.) oli jaoteltu aakkosjärjestyksessä ja ne käsitti isojen kaupungien (Sydney, Melbourne, Brisbane, Canberra, Cairns, Adelaide ja Perth) lisäksi myös pienempiä kaupunkeja ja kohteita.
Jokaisesta kohteesta kerrottiin perustiedot kuten aukioloajat, hinnat, osoitteet ja verkkosivut. Tosin näihin ei ole enää luottaminen, sillä kirja on alunperin julkaistu vuonna 2004 ja Suomessa kyseinen painos on ilmestynyt vuonna 2009. Kummilleni seitsemän vuotta sitten kirja oli vielä hyvin ajankohtainen, mutta minulle hieman vanhentunut.
Tästä huolimatta kirja oli opaskirjaksi hyvä ja selkeä ja auttoi matkan suunnittelussa tosi paljon. Ainut (positiivinen kumminkin) miinus oli se, että kirjan luettua on aika polttava matkakuume....
torstai 24. lokakuuta 2019
44. Kirja kertoo Berliinistä
Kosketinrunkkari - Niin kuin sen satun muistamaan on Rammstein-yhtyeen kosketinsoittajan Flaken omaelämäkerta, joka keskittyy pääsääntöisesti hänen lapsuuteensa ja ensimmäiseen bändiinsä Feeling B:hen. Flake käsittelee myös häpeilemättä omaa alkoholiongelmaa ja velkaantumistaan.¨
Haasteessa kirja meni kohtaan 44, sillä Flake on kotoisin ja asunut Berliinissä ja kirjassa kerrotaankin millaista oli kasvaa DDR:ssä. Vaikka kirja kertoo Flaken elämästä, silti myös Berliinin tapahtumat kuten muurin murtuminen vaikuttavat tarinaan, vaikkakin hyvin sivujuonteisesti.
"Kukaan, painotan, kukaan ei ottaisi tätä kirjaa käteensä, ellen sattuisi soitttamaan eräässä tietyssä Yhtyeessä. Sattuma ei edes ole oikea sana, sillä olen mukana vain useiden väärinkäsitysten ansiosta. Minut otettiin Feeling B:hen mukaan basistiksi, ja sitten uusi yhtye haki nykyaikaista, teknisesti asiansa osaavaa kosketinsoittajaa. Niinpä joudun kysymään, miten paljon edes pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä.
Joskus mietin myös, mitä minusta olisi tullut, jos olisin syntynyt Länsi-Berliinissä tai Vietnamissa. Vielä jännittävämpää on pohtia, mitä elämässä tulee tapahtumaan. Odotan joko ikinen päivä suuronnettomuutta tai kuolettavaa tautia saapuvaksi. Vai olenko jo dementoitunut? Täytyypä miettiä hetkinen. Missä silmälasit ovat, ja miksi oikein istun tässä?
Kuten takakannessa oleva lainaus kirjasta kertoo, Flake kirjoittaa ja kertoo elämästtän hyvin mielenkiintoisesti ja tosiasioita kaunistelematta, omantakaisella tavallaan siis.
Itse en ole Rammsteinin fani, mutta kaverini on ja hän suositteli minua lukemaan kirjan. En minäkään siis olisi ottanut kirjaa käteeni, jos Flake ei soittaisi Rammsteinissä, joten hän oli oikeassa tuossa ensimmäisessä lauseessa :D Kirja oli mielenkiintoinen ja suosittelen sitä kaikille muistelma-kirjojen ja omaelämänkertojen ystäville.
Haasteessa kirja meni kohtaan 44, sillä Flake on kotoisin ja asunut Berliinissä ja kirjassa kerrotaankin millaista oli kasvaa DDR:ssä. Vaikka kirja kertoo Flaken elämästä, silti myös Berliinin tapahtumat kuten muurin murtuminen vaikuttavat tarinaan, vaikkakin hyvin sivujuonteisesti.
"Kukaan, painotan, kukaan ei ottaisi tätä kirjaa käteensä, ellen sattuisi soitttamaan eräässä tietyssä Yhtyeessä. Sattuma ei edes ole oikea sana, sillä olen mukana vain useiden väärinkäsitysten ansiosta. Minut otettiin Feeling B:hen mukaan basistiksi, ja sitten uusi yhtye haki nykyaikaista, teknisesti asiansa osaavaa kosketinsoittajaa. Niinpä joudun kysymään, miten paljon edes pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä.
Joskus mietin myös, mitä minusta olisi tullut, jos olisin syntynyt Länsi-Berliinissä tai Vietnamissa. Vielä jännittävämpää on pohtia, mitä elämässä tulee tapahtumaan. Odotan joko ikinen päivä suuronnettomuutta tai kuolettavaa tautia saapuvaksi. Vai olenko jo dementoitunut? Täytyypä miettiä hetkinen. Missä silmälasit ovat, ja miksi oikein istun tässä?
Kuten takakannessa oleva lainaus kirjasta kertoo, Flake kirjoittaa ja kertoo elämästtän hyvin mielenkiintoisesti ja tosiasioita kaunistelematta, omantakaisella tavallaan siis.
Itse en ole Rammsteinin fani, mutta kaverini on ja hän suositteli minua lukemaan kirjan. En minäkään siis olisi ottanut kirjaa käteeni, jos Flake ei soittaisi Rammsteinissä, joten hän oli oikeassa tuossa ensimmäisessä lauseessa :D Kirja oli mielenkiintoinen ja suosittelen sitä kaikille muistelma-kirjojen ja omaelämänkertojen ystäville.
keskiviikko 16. lokakuuta 2019
19. Et pidä kirjan nimestä
Seuraava kirja lukuhaasteessa oli Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Lukuhaasteeseen kirjan sijoitin kohtaan 19: et pidä kirjan nimestä. En tiedä miksi, mutta nimi Idiootit ympärilläni ei ihan itseä miellytä. Mutta nimestään huolimatta kirja oli erittäin hyvä. Takakansiteksti "tämä kirja saa ajattelemaan sinut toisin" ei ollut todellakaan tuulesta temmattu.
Onko ympärilläsi pelkkiä idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin!
Oletko juuttunut puolisosi kanssa kinaan, jossa molemmat puhuvat aivan eri asioista? Oletko saanut kollegalta sähköpostin, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitat, vaikka selität asian kristallinkirkkaasti?
Erilaiset tavat viestiä ovat sosiaalisten konfliktien yleisin syy. Idiootit ympärilläni kertoo konkreettisesti ja viihdyttävästi, millaisia käyttäytymismalleja on olemassa ja miten eri ihmistyyppien kanssa pääsee samalle aaltopituudelle.
Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti siihen, että idioottitiheys ympärilläsi on pienentynyt huomattavasti.
Kirjassa Erikson esittelee DISA-menetelmän, jonka mukaan ihmiset ovat joko punaisia, keltaisia, vihreitä ja sinisiä luonteenpiirteittensä ja asioihin reagoimisen suhteen. Värit eivät tarkoita mitään erikoista, ne ovat vain keino selkiyttää luokittelua. Ja kuten kirjoittaja toteaakin vain harva ihmisistä on selkeästi yhden värin edustajia, yleisempää on että meissä on kahden eri värin piirteitä.
Kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja todellakin muutti jollain tavalla ajatteluani sekä itsestäni että ympärilläni olevista ihmisistä. Mielenkiintoista oli se, että joistakin luonnekuvauksista mieleeni tuli opiskelukavereitani ja tajusin myös miksi eräs tiimi aikoinaan toimikin niin hyvin, olimme kaikki eri värin edustajia.
Mielestäni jokaisen tulisi lukea kirja ja varsinkin sellaisten ihmisten, jotka työskentelevät muiden ihmisten parissa. Mutta tietenkin olit sitten ammatiltasi mikä tahansa, jossain elämäntilanteessa olet tekemissä erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi parisuhteessa tai perheenjäsenenä, joten kirjan opeista ja ajatuksista on varmasti hyötyä toisten ihmisten kanssa toimeen tulemisessa.
En ole yleensä tietokirjojen ystävä, mutta tämä upposi ja hyvin upposikin!
Onko ympärilläsi pelkkiä idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin!
Oletko juuttunut puolisosi kanssa kinaan, jossa molemmat puhuvat aivan eri asioista? Oletko saanut kollegalta sähköpostin, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitat, vaikka selität asian kristallinkirkkaasti?
Erilaiset tavat viestiä ovat sosiaalisten konfliktien yleisin syy. Idiootit ympärilläni kertoo konkreettisesti ja viihdyttävästi, millaisia käyttäytymismalleja on olemassa ja miten eri ihmistyyppien kanssa pääsee samalle aaltopituudelle.
Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti siihen, että idioottitiheys ympärilläsi on pienentynyt huomattavasti.
Kirjassa Erikson esittelee DISA-menetelmän, jonka mukaan ihmiset ovat joko punaisia, keltaisia, vihreitä ja sinisiä luonteenpiirteittensä ja asioihin reagoimisen suhteen. Värit eivät tarkoita mitään erikoista, ne ovat vain keino selkiyttää luokittelua. Ja kuten kirjoittaja toteaakin vain harva ihmisistä on selkeästi yhden värin edustajia, yleisempää on että meissä on kahden eri värin piirteitä.
Kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja todellakin muutti jollain tavalla ajatteluani sekä itsestäni että ympärilläni olevista ihmisistä. Mielenkiintoista oli se, että joistakin luonnekuvauksista mieleeni tuli opiskelukavereitani ja tajusin myös miksi eräs tiimi aikoinaan toimikin niin hyvin, olimme kaikki eri värin edustajia.
Mielestäni jokaisen tulisi lukea kirja ja varsinkin sellaisten ihmisten, jotka työskentelevät muiden ihmisten parissa. Mutta tietenkin olit sitten ammatiltasi mikä tahansa, jossain elämäntilanteessa olet tekemissä erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi parisuhteessa tai perheenjäsenenä, joten kirjan opeista ja ajatuksista on varmasti hyötyä toisten ihmisten kanssa toimeen tulemisessa.
En ole yleensä tietokirjojen ystävä, mutta tämä upposi ja hyvin upposikin!
14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
Katri Syvärisen Löydä elämän taika osui haasteessa kohtaan 14, sillä kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin sukunimeni. Kirja on osa Hidasta elämää kirjaperhettä ja olenkin tutustunut sivustoon hieman enemmän kuluneen vuoden aikana. Olen alkanut nimittäin enemmän kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen opiskelujen tuoman suorittamisen jälkeen.
Kirjoittaja itse on ollut yli-suorittaja ja kokenut uupumuksen ja kertookin kirjassa tarinansa siitä, kuinka alkoi kuunnella kehoaan ja hellitti sisäisen suorittajansa otetta elämästä. Vaikka itse en ole onneksi vielä käynyt uupumuksen rajalla (vaikka merkkejä sinne menemisestä yhdessä vaiheessa näytti), mutta kirja oli monelta osin hyvin samaistuttava. Se oli ajatuksia ja silmiä avartavaa lukemista.
Katri Syvärinen on henkisen hyvinvoinnin valmentaja, joogaohjaaja ja Hidasta Elämää -bloggari. Hän ohjaa verkossa suosittuja intuitiivisen kirjoittamisen kursseja. Hän on kirjoittanut aiemmin kolme hevosaiheista kirjaa ja tämä neljäs kirja kertoo hänen oman tarinansa. Syvärinen kirjoittaa blogissaan, kuinka päästä eroon rajoittuvista uskomuksistaan ja astua elämän vapaaseen virtaan. Kirjan alkusanoissa hän toteaakin, että osa kirjan teksteistä on hänen blogistaan.
Löydä elämän taika oli mielenkiintoinen ja erittäin samaistuttava kirja (kuten sanoinkin jo alussa). Se herätti paljon ajatuksia ja kirjan luettuani uskon, että rupean kiinnittämään vielä enemmän huomiota siihen, milloin kannattaa lopettaa suorittaminen ja stressaaminen.
Kirjaa suosittelisin kaikille, jotka tunnistavat itsessään hieman suorittajan vikaa ja haluavat nauttia elämästä enemmän ainaisen suorittamisen sijaan. Kirjassa on hyviä pointteja siihen kuinka löytää elämän taika.
Kirjoittaja itse on ollut yli-suorittaja ja kokenut uupumuksen ja kertookin kirjassa tarinansa siitä, kuinka alkoi kuunnella kehoaan ja hellitti sisäisen suorittajansa otetta elämästä. Vaikka itse en ole onneksi vielä käynyt uupumuksen rajalla (vaikka merkkejä sinne menemisestä yhdessä vaiheessa näytti), mutta kirja oli monelta osin hyvin samaistuttava. Se oli ajatuksia ja silmiä avartavaa lukemista.
Katri Syvärinen on henkisen hyvinvoinnin valmentaja, joogaohjaaja ja Hidasta Elämää -bloggari. Hän ohjaa verkossa suosittuja intuitiivisen kirjoittamisen kursseja. Hän on kirjoittanut aiemmin kolme hevosaiheista kirjaa ja tämä neljäs kirja kertoo hänen oman tarinansa. Syvärinen kirjoittaa blogissaan, kuinka päästä eroon rajoittuvista uskomuksistaan ja astua elämän vapaaseen virtaan. Kirjan alkusanoissa hän toteaakin, että osa kirjan teksteistä on hänen blogistaan.
Löydä elämän taika oli mielenkiintoinen ja erittäin samaistuttava kirja (kuten sanoinkin jo alussa). Se herätti paljon ajatuksia ja kirjan luettuani uskon, että rupean kiinnittämään vielä enemmän huomiota siihen, milloin kannattaa lopettaa suorittaminen ja stressaaminen.
Kirjaa suosittelisin kaikille, jotka tunnistavat itsessään hieman suorittajan vikaa ja haluavat nauttia elämästä enemmän ainaisen suorittamisen sijaan. Kirjassa on hyviä pointteja siihen kuinka löytää elämän taika.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)