Late Lammas Farmageddon

Maanantaina mulla oli sopivasti aikaa tapettavana, joten päädyin menemään extemporesti leffaan. Kohteena oli Late Lammas Farmageddon, sillä se sattui juuri silloin menemään kyseisen kaupungin leffateattereissa. Leffan mainokset pyöri jo, kun menin saliin, joten tämä oli melko extempore-tempaus.

En ole aiemmin katsonut Late Lammasta kuin ihan pieniä pätkiä, joten tämä oli mukava uusi tuttavuus piirrettyjen joukossa (totta kai olin kuullut aiemmin, joten ei täysin tuntematon piirretty ollut). Oli kyllä hyvä ja sellainen kevyen viihdyttävä.

Kun ilkikurinen mutta hellyttävä avaruusolento LU-LA tekee hätälaskun lähelle Sammalperän maatilaa, näkee Late mahdollisuuden seikkailuun. Hän ottaa tehtäväkseen auttaa kaukaa galaksin toiselta puolen tullut vieras takaisin kotiin.

LU-LAn ihmeelliset voimat, hullunkuriset kujeet ja galaksin kokoiset röyhtäykset hurmaavat pian Laten ja muun lauman. Late johdattaa maan ulkopuolisen ystävänsä Sammalperän metsään etsimään kadonnutta avaruusalustaan tietämättä, että uhkaava avaruusolentoja metsästävä järjestö on heidän kannoillaan. Ehtiikö Late ja muu lauma välttää Farmageddonin Sammalperän tilalla ennen kuin on liian myöhäistä?

Kun leffa alkoi, huomasin/muistin että Late Lammas elokuvissa ei ole dialogia, mutta se ei haitannut ettei puhetta ollut, sillä kuvan, liikkeen ja eleiden keinoilla tarina kulki soljuvasti. Tästä itse asiassa tuli mieleeni sellainen ajatus, että joskus puhe on tarpeetonta. Eleet ja kehonkieli yleensä kertovat paljon enemmän kuin tuhat sanaa.

Leffa oli siis hyvä ja suosittelen sitä kaikille piirrettyjen ystäville ja etenkin lapsille ja lapsiperheille!

44. Kirja kertoo Berliinistä

Kosketinrunkkari - Niin kuin sen satun muistamaan on Rammstein-yhtyeen kosketinsoittajan Flaken omaelämäkerta, joka keskittyy pääsääntöisesti hänen lapsuuteensa ja ensimmäiseen bändiinsä Feeling B:hen. Flake käsittelee myös häpeilemättä omaa alkoholiongelmaa ja velkaantumistaan.¨

Haasteessa kirja meni kohtaan 44, sillä Flake on kotoisin ja asunut Berliinissä ja kirjassa kerrotaankin millaista oli kasvaa DDR:ssä. Vaikka kirja kertoo Flaken elämästä, silti myös Berliinin tapahtumat kuten muurin murtuminen vaikuttavat tarinaan, vaikkakin hyvin sivujuonteisesti.

"Kukaan, painotan, kukaan ei ottaisi tätä kirjaa käteensä, ellen sattuisi soitttamaan eräässä tietyssä Yhtyeessä. Sattuma ei edes ole oikea sana, sillä olen mukana vain useiden väärinkäsitysten ansiosta. Minut otettiin Feeling B:hen mukaan basistiksi, ja sitten uusi yhtye haki nykyaikaista, teknisesti asiansa osaavaa kosketinsoittajaa. Niinpä joudun kysymään, miten paljon edes pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä.

Joskus mietin myös, mitä minusta olisi tullut, jos olisin syntynyt Länsi-Berliinissä tai Vietnamissa. Vielä jännittävämpää on pohtia, mitä elämässä tulee tapahtumaan. Odotan joko ikinen päivä suuronnettomuutta tai kuolettavaa tautia saapuvaksi. Vai olenko jo dementoitunut? Täytyypä miettiä hetkinen. Missä silmälasit ovat, ja miksi oikein istun tässä?

Kuten takakannessa oleva lainaus kirjasta kertoo, Flake kirjoittaa ja kertoo elämästtän hyvin mielenkiintoisesti ja tosiasioita kaunistelematta, omantakaisella tavallaan siis.

Itse en ole Rammsteinin fani, mutta kaverini on ja hän suositteli minua lukemaan kirjan. En minäkään siis olisi ottanut kirjaa käteeni, jos Flake ei soittaisi Rammsteinissä, joten hän oli oikeassa tuossa ensimmäisessä lauseessa :D Kirja oli mielenkiintoinen ja suosittelen sitä kaikille muistelma-kirjojen ja omaelämänkertojen ystäville.

Jane the Virgin

"Sarja-arvostelua" luvassa! Noin vuosi sitten opparistressiä vältelläkseni löysin Netflixistä sattumalta Jane the Virgin sarjan ja ajattelin katsoa ensimmäisen pilotti-jakson. Kävikin niin, että koukutuin kerralla ja tällä viikolla katsoin pari viikkoa sitten Netflixissä julkaistun viidennen ja viimeisen kauden loppuun.

Jane the Virgin kertoo neitsyyslupauksen tehneestä Jane Villanuevasta, joka vahingossa keinohedelmöitetään ja hän alkaa odottaa hotellinomistaja Rafael Solanon lasta. Janen poikaystävä Michael on juuri aikomassa kosia tyttöystäväänsä ja Rafael on toipunut syövästä ja on naimisissa Petran kanssa. Keinohedelmöitys käynnistääkin sellaisen tapahtumien sarjan, että en uskalla kertoa enempää, etten paljasta liikaa.

Sanotaan vielä sen verran että vauvakuvion lisäksi kuvioissa on mukana suuri rikosvyyhti liittyen mysteeriin nimeltä Sin Rostro ja Janen koko elämän poissa ollut isä saapuu kuvioihin. Eikä hän nyt ole ihan mikä tahansa tavallinen tallaaja... Käänteitä siis riittää!

Päähenkilönä sarjassa on latinalaisamerikkalainen Jane, hänen äitinsä (teininä äidiksi tullut) Xiomara ja isoäitinsä Alba. Heidän lisäkseen keskiössä ovat Janen poikaystävä Michael, lapsen isä Rafael Solano vaimonsa Petran ja sisarensa Luisan kanssa. Lisäksi tärkeitä hahmoja on Rafaelin äitipuoli Rose ja Janen isä Rogelio la Vega. Lisäksi on paljon sivuhahmoja, mutta noiden yhdeksän henkilön ympärillä koko sarja pyörii.

Tapahtupaikkana toimii Miami ja siellä pääsääntöisesti Villanuevien koti, Rogelion työpaikka (en paljasta mikä se on, niin ei paljastu liikaa) sekä Rafaelin omistuksessa oleva Marbella-hotelli, jossa Jane työskentelee.

Sarja kuuluu siis telenovela-kategorian alle, joka on siis latinalaisamerikkainen saippuaooppera. Sarjan kiehtovia erityispiirteitä on kertoja, joka pitää tarinan yllä sekä miljoonat erilaiset käänteet ja fiktion sekoittaminen faktaan. Lisäksi tykkään maagisen realismin piirteistä mitä sarja pitää sisällään ja värikkäistä hahmoista ja muutenkin siitä, että sarjan puvustuksessa, rekvisiitassa ja lavasteissa on käytetty värejä. En ole koskaan katsonut mitään samanlaista kuin Jane the Virgin ja siksi suosittelinkin katsomaan sarjaa! Ei nimittäin jätä kylmäksi ei todellakaan.

Loppuun vielä teaser sarjasta:

19. Et pidä kirjan nimestä

Seuraava kirja lukuhaasteessa oli Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Lukuhaasteeseen kirjan sijoitin kohtaan 19: et pidä kirjan nimestä. En tiedä miksi, mutta nimi Idiootit ympärilläni ei ihan itseä miellytä. Mutta nimestään huolimatta kirja oli erittäin hyvä. Takakansiteksti "tämä kirja saa ajattelemaan sinut toisin" ei ollut todellakaan tuulesta temmattu.

Onko ympärilläsi pelkkiä idiootteja? Tämä kirja saa sinut ajattelemaan toisin!

Oletko juuttunut puolisosi kanssa kinaan, jossa molemmat puhuvat aivan eri asioista? Oletko saanut kollegalta sähköpostin, joka on vaikuttanut tylyltä? Oletko ollut kokouksessa, jossa kukaan ei ymmärrä mitä tarkoitat, vaikka selität asian kristallinkirkkaasti?

Erilaiset tavat viestiä ovat sosiaalisten konfliktien yleisin syy. Idiootit ympärilläni kertoo konkreettisesti ja viihdyttävästi, millaisia käyttäytymismalleja on olemassa ja miten eri ihmistyyppien kanssa pääsee samalle aaltopituudelle.

Kirjan luettuasi havahdut takuuvarmasti siihen, että idioottitiheys ympärilläsi on pienentynyt huomattavasti.

Kirjassa Erikson esittelee DISA-menetelmän, jonka mukaan ihmiset ovat joko punaisia, keltaisia, vihreitä ja sinisiä luonteenpiirteittensä ja asioihin reagoimisen suhteen. Värit eivät tarkoita mitään erikoista, ne ovat vain keino selkiyttää luokittelua. Ja kuten kirjoittaja toteaakin vain harva ihmisistä on selkeästi yhden värin edustajia, yleisempää on että meissä on kahden eri värin piirteitä. 

Kirja oli erittäin mielenkiintoinen ja todellakin muutti jollain tavalla ajatteluani sekä itsestäni että ympärilläni olevista ihmisistä. Mielenkiintoista oli se, että joistakin luonnekuvauksista mieleeni tuli opiskelukavereitani ja tajusin myös miksi eräs tiimi aikoinaan toimikin niin hyvin, olimme kaikki eri värin edustajia.

Mielestäni jokaisen tulisi lukea kirja ja varsinkin sellaisten ihmisten, jotka työskentelevät muiden ihmisten parissa. Mutta tietenkin olit sitten ammatiltasi mikä tahansa, jossain elämäntilanteessa olet tekemissä erilaisten ihmisten kanssa esimerkiksi parisuhteessa tai perheenjäsenenä, joten kirjan opeista ja ajatuksista on varmasti hyötyä toisten ihmisten kanssa toimeen tulemisessa.

En ole yleensä tietokirjojen ystävä, mutta tämä upposi ja hyvin upposikin!

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

Katri Syvärisen Löydä elämän taika osui haasteessa kohtaan 14, sillä kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin sukunimeni. Kirja on osa Hidasta elämää kirjaperhettä ja olenkin tutustunut sivustoon hieman enemmän kuluneen vuoden aikana. Olen alkanut nimittäin enemmän kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen opiskelujen tuoman suorittamisen jälkeen.

Kirjoittaja itse on ollut yli-suorittaja ja kokenut uupumuksen ja kertookin kirjassa tarinansa siitä, kuinka alkoi kuunnella kehoaan ja hellitti sisäisen suorittajansa otetta elämästä. Vaikka itse en ole onneksi vielä käynyt uupumuksen rajalla (vaikka merkkejä sinne menemisestä yhdessä vaiheessa näytti), mutta kirja oli monelta osin hyvin samaistuttava. Se oli ajatuksia ja silmiä avartavaa lukemista.

Katri Syvärinen on henkisen hyvinvoinnin valmentaja, joogaohjaaja ja Hidasta Elämää -bloggari. Hän ohjaa verkossa suosittuja intuitiivisen kirjoittamisen kursseja. Hän on kirjoittanut aiemmin kolme hevosaiheista kirjaa ja tämä neljäs kirja kertoo hänen oman tarinansa. Syvärinen kirjoittaa blogissaan, kuinka päästä eroon rajoittuvista uskomuksistaan ja astua elämän vapaaseen virtaan. Kirjan alkusanoissa hän toteaakin, että osa kirjan teksteistä on hänen blogistaan.

Löydä elämän taika oli mielenkiintoinen ja erittäin samaistuttava kirja (kuten sanoinkin jo alussa). Se herätti paljon ajatuksia ja kirjan luettuani uskon, että rupean kiinnittämään vielä enemmän huomiota siihen, milloin kannattaa lopettaa suorittaminen ja stressaaminen.

Kirjaa suosittelisin kaikille, jotka tunnistavat itsessään hieman suorittajan vikaa ja haluavat nauttia elämästä enemmän ainaisen suorittamisen sijaan. Kirjassa on hyviä pointteja siihen kuinka löytää elämän taika.

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

Tätä kohtaa haasteessa pohdin aika pitkään, vaikka kohteen valittuani tajusin, että eihän tähän kohtaan voinut valita mitään muutakaan aikakautta. Aikakausi, jolla olisin halunnut elää on siis 1800-luvun Suomi, jossa elettiin omavaraistaloudessa. Kirja, joka sai kunnian osua tähän haasteeseen oli Mauri Kunnaksen iki-ihana Koiramäki, joka oli kokoelmanidos kolmesta Kunnaksen rakastetusta kuvakirjasta: Koiramäen talossa, Koiramäen lapset kaupungissa ja Koiramäen talvi.

Olen oikeastaan lukenut kirjan jo useampaan kertaan, mutta silti halusin lukea sen uudelleen ja kirja sopi tähän haasteen kohtaan täydellisesti. Mauri Kunnaksen kuvakirjat ovat aina kuuluneet suosikkeihini ja siksi olen jostain hommannut/saanut tämän aikoinani kokoelmiini. Näistä kolmesta kirjasta suosikkini ovat Koiramäen talossa sekä Koiramäen talvi.

Niille, joille Mauri Kunnaksen Koiramäki-sarja on tuntematon: kirjoissa tarkastellaan 1800-luvun Suomessa asuvan perheen elämää. Perheenjäseniä on kolmessa eri polvessa: talon isäntä ja emäntä lapsineen isovanhempia unohtamatta sekä tietenkin piiat ja rengit mukaan lukien. Kuvakirjat kertoo perheen elämästä ja miten asiat tehtiin tuohon aikaan.

Mikä minua sitten kiehtoo tässä aikakaudessa? Omavaraistalous ja se, kuinka tultiin toimeen ilman kaikkia mahdollisia nykyajan välineitä ja palveluja. Lisäksi mielenkiintoani lisää se, että vaikka tuohon aikaan tietenkin on ollut omat huolet ja murheet (kuten tuleeko tänä vuonna hyvä sato vai ei, riittääkö ruoka talven yli yms), ovat ne kuitenkin aivan erilaiset kuin nyky-yhteiskunnan stressit. Siitä on syntynyt itselle jotenkin sellainen kuva, että elämä tuolla aikakaudella oli tietyllä tapaa rennompaa ja huoletonta....

Koiramäkeä suositeelen koko perheen luettavaksi. Se voi olla hyvä iltasatu perheen pienimmille sekä sammuttaa tiedonjanoisen koululaisen tiedonjanon ainakin hetkeksi. Lisäksi kirjaa ei ole lainkaan hullumpi lukea näin aikuisena :D

32. Kirjan nimessä on ammatti

Seuraava haastekirja oli Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia ja meni siis nimensä puolesta tuohon kohtaan 32. Kirja on kokoelma Berlinin parhaita lyhyitä kertomuksia. Tekstit ovat hienovaraisia ja oivaltavia kuvauksia amerikkalaisesta arjesta pesuloissa, tukiasunnoissa, katkaisuhoidossa, katolisessa koulussa, hienostokodeissa ja kaduilla.

Lucia Berlin oli yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen. Hän kuoli vuonna 2004 eli 68-vuotiaana. Teksteissään kirjailija on käyttänyt kokemuksiaan lapsuudestaan USA:n kaivoskaupungeissa, teinivuosistaan Chilessä, kolmesta epäonnistuneesta avioliitostaan, alkoholismistaan, lukemattomista työpaikoistaan, joilla hän on elättänyt yksinhuoltajana neljä lastaan sekä vuosistaan Kaliforniassa, New Mexicossa ja Meksikossa. Elinaikanaan Berliniä arvostettiin vaan pienissä piireissä, mutta tämän kokoelman ansiosta hän nousi koko lukevan yleisön tietoisuuteen.

Kirja oli hyvä ja tekstit oli nopeita lukea. Ne eivät olleet liian arvoituksellisia ja kaunopuheisia, kuten novellit välillä saattavat olla, vaan niistä pääsi hyvin kärryille. Monta kertaa lukiessani pohdin, että kirjoittakoohan kirjailija nyt oikeassa elämässään tapahtuneesta käänteestä, vai onko tässä miten paljon väritettyä joukossa.

Vähän lukemista haittasi tai oikeastaan jätti lukukokemuksen hieman ristiriitaisiksi se, että alkusanoissa Lucia Berliniä ylistettiin neroksi, jolloin odotin teksteiltä jotenkin enemmän. Nyt kuitenkin kun kirjan lukemisesta on päivä aikaa, jäi kirjasta kuitenkin positiivinen mielikuva ja mietin, että novelleja ja novellikokoelmia voisi lukea paljon enemmänkin. Lisäksi kirja sai ajattelemaan omaa kirjoittamista ja siihen liittyviä haaveita uudeltä kantilta....

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

Tämän kirjan lukemisesta on jo puolitoista viikkoa, mutta en ole jostain syystä muistanut tulla kirjoittamaan "arvostelua" blogin puolelle. Toissasunnuntaina fiilistelin syksyä ja sen myötä lähestyvää talvea Suvin Talvi -kirjan muodossa. Kirja on siis Suvi Teräsniskan ja Inka Nousiaisen kirjoittama kirja ja meni siis haasteessa kohtaan 21: Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja.

Suvin Talvi on kurkistus laulaja Suvi Teräsniskaan arkeen ja lapsuudenmuistoihin, joihin liittyvät niin oikeanlaiset suksen voiteluohjeet että täydellisen talvipäivän resepti. Kirja on koottu Suvin kertomuksista, askarteluohjeista, resepteistä ja vinkeistä talven viettämisen parissa. Se avaa uudella tavalla niin maanläheisen mutta äärimmäisen suositun laulajan elämää ja hänen juuriaan Suomen Lapissa.

Tykkäsin kirjasta ja luin oikeastaan kirjan jo toistamiseen (ensimmäisen kerran luin kirjan pari vuotta sitten jouluna, kun sain sen lahjaksi). Kirja omalla tavallaa muistuttaa, että Suvi Teräsniska on samalla tavalla tavallinen ihminen kuin mekin, hän vain on työnsä puolesta julkisuudessa ja esillä.

Koska olen kaavoihin kangistunut, niin kirjoitetaan tähänkin postaukseen kyseisen kirjan takakansiteksti, jos se vaikka avaisi mun höpöttelyjä paremmin mistä kirjassa on oikeastaan kyse:

Oulun ja Kolarin kasvatti Suvi Teräsniska rakastaa pohjoisen talvea. Pitkä ja pimeä vuodenaika kutsuu kotoilemaan ja sytyttämään kynttilät, sen jälkeen kun on ensin hiihtänyt Emma-patsas vyölaukussa tai istunut pilkillä lapsuusmaisemissa.

Talvi taittuu Suvin matkassa lempeästi ensilumesta jäidenlähtöön. Suvi raottaa valokuva-albumiaan, jakaa sukupolvelta toiselle perityt ohjeet rieskanleipomisesta kiehisten vuolemiseen ja pysähtyy nauttimaan pohjoisen talven taiasta.

Suvin kertomuksia lukiessa sain monesti kylmiä väreitä, mikä lukiessa tarkoittaa mulle sitä, että nyt teksti menee ihon alle ja vaikuttaa muhun. Ei siis ihmekään, että Suvi Teräsniska kuuluu suosikkilaulajihini, hän nimittäin omistaa melko samanlaisen elämänasenteen kuin minäkin.