Lucia Berlin oli yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuden opettaja, äiti, alkoholisti, yksinhuoltaja ja sisukas nainen. Hän kuoli vuonna 2004 eli 68-vuotiaana. Teksteissään kirjailija on käyttänyt kokemuksiaan lapsuudestaan USA:n kaivoskaupungeissa, teinivuosistaan Chilessä, kolmesta epäonnistuneesta avioliitostaan, alkoholismistaan, lukemattomista työpaikoistaan, joilla hän on elättänyt yksinhuoltajana neljä lastaan sekä vuosistaan Kaliforniassa, New Mexicossa ja Meksikossa. Elinaikanaan Berliniä arvostettiin vaan pienissä piireissä, mutta tämän kokoelman ansiosta hän nousi koko lukevan yleisön tietoisuuteen.
Kirja oli hyvä ja tekstit oli nopeita lukea. Ne eivät olleet liian arvoituksellisia ja kaunopuheisia, kuten novellit välillä saattavat olla, vaan niistä pääsi hyvin kärryille. Monta kertaa lukiessani pohdin, että kirjoittakoohan kirjailija nyt oikeassa elämässään tapahtuneesta käänteestä, vai onko tässä miten paljon väritettyä joukossa.
Vähän lukemista haittasi tai oikeastaan jätti lukukokemuksen hieman ristiriitaisiksi se, että alkusanoissa Lucia Berliniä ylistettiin neroksi, jolloin odotin teksteiltä jotenkin enemmän. Nyt kuitenkin kun kirjan lukemisesta on päivä aikaa, jäi kirjasta kuitenkin positiivinen mielikuva ja mietin, että novelleja ja novellikokoelmia voisi lukea paljon enemmänkin. Lisäksi kirja sai ajattelemaan omaa kirjoittamista ja siihen liittyviä haaveita uudeltä kantilta....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti