Lukuhaasteen 20. kirjan sain luettua tiistaina ja kauan siinä menikin. Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivo yliviivasi kielletyn kirjan kohdan listalta, sillä kirjan julkaiseminen kiellettiin Britanniassa vuonna 1928. Tästä huolimatta kirjasta tuli pian lesbokirjallisuuden klassikko.
Yksinäisyyden kaivo kertoo nuoren Stephenin kasvutarinan. Stephen Gordon on erikoinen tyttö, joka tykkää miekkailla, metsästää eikä viihdy leninkeissä ja teekutsuilla kuten toiset tytöt. Aikuisena Stephen rakastuu tulisesti - toiseen naiseen.
Kirjan aihe oli erittäin tärkeä ja mielenkiintoinen. Oli avartavaa huomata miten paljon ihmisten käsitykset ja asenteet ovat muuttuneet noin sadassa vuodessa. Kirjassa osattiin kuvailla niitä tunteita, joita yhteiskunnan (ja varsinkin sen aikaisen) silmissä pidettiin "luonnottomina". Mutta tärkeästä aiheesta huolimatta en pitänyt kirjasta.
Se oli ensinnäkin hyvin työläs lukea. Mulla kesti kirjan lukemisessa melkein kaksi kuukautta, koska välillä ei vain ollut inspiraatiota lukea kirjaa ja mun itse asiassa piti välillä pakottaa itseni lukemaan, jotta kirja tulisi joskus valmiiksi. Lisäksi kirja sisälti tarpeettoman paljon kaunopuheisia kuvailuja. Pidän kielikuvista ja käytän niitä kirjoittaessa, mutta tuntui että kirjan juoni olisi riittänyt lyhyempäänkin tarinaan, mutta kuvailuilla kirjaan lisättiin sivuja.
Yksinäisyyden kaivo olisi siis mielenkiintoinen lukukokemus, mutta en lukisi kirjaa toistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti