Ensin faktatietoja: Pitch Perfect on Universal Picturesin tuottama vuopnna 2012 ensi-iltansa saanut elokuva, joka kertoo yliopiston A Cappella -ryhmistä, jotka kilpailevat valtakunnallisissa kilpailuissa. Elokuvaa tähdittävät muun muassa Anna Kendrick, Skylar Astin, Anna Camp, Brittany Snow ja Rebel Wilson.
Elokuva muistutti aika paljon Gleetä leffan muodossa ja ilman teinidraamaa. Toki Glee kuuluu muutenkin suosikkeihini, joten äskeinen lause oli positiivinen asia sekä kehu elokuvaa kohtaan. Se eteni Gleen tavoin aluekisoista, semifinaaliin ja lopulta finaaliin. Toki leffassa oli ihmissuhdedraamaa, mutta juuri sopiva annostus.
Leffan soundtrack oli tarttuva ja sai hyvälle tuulelle. En omista lauluääntä, mutta nyt Pitch Perfectin jälkeen hoilailen täällä ärsyttäen naapureita sekä jammailen soundtrackin tahdissa. Juonellisestikin leffa oli hyvä, vaikka olihan tuo loppu aika ennalta-arvattavissa. Mutta se onkin syy, miksi tykkään katsoa tämänkaltaisia elokuvia, sillä useimmiten niiden loppu on onnellinen ja ne noudattaa melko usein samaa kaavaa, joten loppuun voi luottaa. Sitten kun leffa ei lopukaan kuvittelemallasi tavalla, se vasta pistää ajatukset sekaisin :D
Kuten huomaatte, tämä blogi ei pysy pelkästään kirja-arvosteluissa, koska Netflixin keksijä on mulle jumala heti kirjailijoiden ja käsikirjoittajien jälkeen, mutta toivon että se ei teitä lukijoitani haittaa. Vaikka en mä näitä postauksia lukijoiden takia kirjoita vaan rakkaudesta fiktioon.
Ainiin herättikö kyseinen leffa jotain ajatuksia? Tällä kertaa keskityin vain siihen hyvään tuuleen, jonka leffa mulle sai, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee, oli tässäkin tarinassa ainakin yksi aika tärkeä sanoma: yhteistyöllä ja toisten kuulumisella sekä erilaisena olemisena pääsee pitkälle!
Ja kaavan mukaisesti, loppuun leffan traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti