4. Kirjailijan ainoa teos

Susannan matka työläisperheestä Pohjanmaalta Helsinkiin ja juristiksi on ollut pidempi kuin kilometrit antavat ymmärtää.
Vielä pidempi on ollut irakilaisen Fatiman taival Pasilan poliisitalon pihalle ja lopulta Susannan olohuoneen lattialle. Reitin varrelle on jäänyt yksi lapsista, kotimaahan aviomies.
Lastaan ikävoi myös Susannan isoäiti Martta, joka jää, kun kaikki muut lähtevät.

Lukuhaasteen yhdeksäs kirja oli Satu Vasantolan esikoisteos En palaa takasin koskaan, luulen. Kirja oli taidokas kuvaus lähtemisen pakosta ja paluun mahdottomuudesta. Niinkuin tuo yllämainittu takakansitekstikin kertoo, kirja kertoi monta erilaista tarinaa ja punoi ne koukuttavaksi ja silmiä avaavaksi kertomukseksi.

Teos oli kirjoitettu yhdistäen monia erilaisia tarinoita ja näkökulmia, mutta kuitenkin jokainen kirjan henkilö jollain tapaa liittyi edelliseen ja juoni oli siksi yhtenäinen. Se oli koukuttavasti kirjoitettu ja helppolukuinen ja pisti taas vaihteeksi katsomaan itseään peiliin sekä maailmaa ja sen ihmisiä eri tavalla. Kirja herätti eniten ajatuksia pakolaisuudesta ja perheväkivallasta mutta myös siitä, miten pohjaltakin voi ponnistaa ja kuinka monen asian summa ihmisen elämä ja sen muodostuminen oikein onkaan.

Se mikä kirjasta teki itselle hyvän ja mielekkään lukukokemuksen oli sen tuttuus. Ei sillä että olisin lukenut ja kokenut samanlaisia tarinoita, mutta Susannan halusta pois Pohjanmaalta oli jotain samaa omiin ajatuksiini muutama vuosi sitten. Lisäksi kun tapahtumapaikkana oli pääasiassa Pohjanmaa ja siellä mainittiin tuttuja paikkoja, tuntui kuin koti-ikävä sinne olisi helpottanut. Olen siis asunut ja opiskellut Pohjanmaalla kolme ja puoli vuotta, joten tiesin mistä puhuttiin kun mainittiin Seinäjoen sairaalanmäki sun muut. Kolmas tuttu piirre tarinassa oli se, että se keskittyi yhden ison suvun elämään ja itse isosta suvusta tulleena pystyin samaistumaan joihinkin ajatuksiin ja asioihin.

Kirjaa oli siis helppo lukea, se muistutti itselle tutuista asioista, mutta sai myös ajattelemaan asioita uudelleen. Erittäin hyvä lukukokemus siis ja suosittelen varsinkin sellaisille, joita kiinnostaa ja mietityttää ajatus siitä, että miksi jonkun on pakko lähteä. Tämän kirjan luettua tiedät edes jotenkin vastauksen siihen.