tiistai 15. tammikuuta 2019

Beauty and the beast

Pidin tänään pitkästä aikaa leffaillan näin tiistaipäivän ratoksi ja leffaksi valikoitui tällä kertaa Beauty and the Beast live action versiona. Vaikka tämä leffa ilmestyi jo vuonna 2017 ja ollut pitkään Netflixissä, niin en ole jostain syystä sitä kuitenkaan aiemmin katsonut. Tämä voi johtua osittain siitä, että Bellen roolia leffassa esittää Emma Watson, jonka miellän ikuisesti kasvoiksi Hermione Grangerille. Hyvän roolisuorituksen hän tässäkin teki, mutta silloin tällöin tuli sellainen Hermione-tuulahdus.

Koska välttämättä kaikki ei tiedä tätä tarinaa, juonen voisi tiivistetysti ja ilman spoilereita muotoilla näin: Haltija on kironnut prinssin hirviöksi sekä hänen hovinsa huonekaluiksi ja astioiksi tms, ja ainoa keino murtaa kirous on rakkaus. Kun Bellen isä joutuu tahtomattaan hirviön vankiksi ja Belle ottaa isänsä paikan, alkaa linnan väki ajatella, josko tässä olisi tyttö, joka murtaa kirouksen.

Tarinahan on alunperin tehty piirretyksi, mutta viime aikoina elokuvissa on alettu tehdä piirretyistä live action versioita. Tämä oli hyvä versio hyvästä piirretystä, sillä muutamia pikkupoikkeuksia lukuunottamatta se noudatti alkuperäistä tarinaa ja siinä oli piirretystä tutut laulut. Lisäksi muutenkin leffan toteutuksessa puvustuksia ja animaatioita myöten oli onnistettu kunnioittamaan alkuperäistä piirrettyä, mikä oli hyvä asia.

Beauty and the Beastin eli suomalaisittain siis Kaunotar ja Hirviö -tarinassa minua koskettavaa on sisäisen kauneuden korostaminen. Ketään ei pitäisi tuomita sen perusteella, miltä hän ulkoisesti näyttää, vaan se mitä ihmisen sisällä on, merkitsee enemmän. Tämä pitäisi meidän muistaa ihan päivittäisessä elämässä ennen kuin teemme tulkintoja asioista ja ihmisistä niiden ulkonäköjen perusteella. Tämä onkin yksi syy siihen, miksi rakastan fiktiota, kun se opettaa ihan oikeassa elämässä tarvittavia asioita!

Toinen asia mikä tässä kyseisessä tarinassa on mielenkiintoista on se, kuinka koen paljon samaistumisen aihetta Bellen hahmoon. Tai oikeastaan enemmänkin hänen lukemisharrastukseen ja siihen, miten kaikki pitävät häntä outona sen takia että tämä viettää aikansa nenä kiinni kirjassa ja uppoutuu niihin tarinoihin. Vaikka kukaan ei ole sitä minulle koskaan ääneen sanonutkaan, luulen että moni pyörittelee ainakin mielessään mulle silmiään, kun alan vaahtoamaan tai hypettämään jotain katsomaani leffaa, sarjaa tai kirjaa. Mutta onneksi kuten Belle löysi Hirviöstään jonkun, jonka kanssa jakaa tämä, olen minäkin löytänyt kavereita, jotka eivät pyöritteli minulle silmiään aiheesta. Ja nyt minulla on tämä blogi, jonne purkaa ajatukseni.

Loppuun vielä traileri kyseisestä leffasta:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti