25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut

Helmet-lukuhaasteen neljäs kirja oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, mikä osui haasteen kohtaan numero 25. En ole aiemmin lukenut Tuomas Kyrön tuotantoa ja ajattelin kokeilla uppoaako hänen tekstinsä minuun. Alkuperäinen Mielensäpahoittaja oli lainassa, mutta koska ruoka on fiktion lisäksi intohimoni, ajattelin tämän sopivan minulle.

Kirja oli ihan hyvä. Ymmärrän nyt miksi Tuomas Kyröä ja Mielensäpahoittajaa on ylistetty, mutta tämä kirja ei vastannut odotuksiani. Kerronta oli kyllä sujuvaa ja luontevaa ja kirjaa oli helppo lukea, mutta se ei herättänyt ajatuksia. Ja tämä on yksi tärkeimpiä hyvän kirjan ja tarinan kriteereitä.

Tämä voi toki myös johtua siitä, että olin kuullut jo ne samat ajatukset ja mielipiteet, mitä Mielensäpahoittaja tässä kirjassa esitti, lähipiiriini kuuluvilta vanhan kansan ihmisiltä. Joten ne mielipiteet ei tullut uutena asiana, joka olisi hämmästyttänyt minua tai muuttanut ajatuksiani nykyisestä ruokakulttuurista.

Instagram-postaukseeni kommentoitiin ja kehoitettiin lukemaan alkuperäinen Mielensäpahoittaja, sillä se on kuulemma lukemisen arvoinen. Hieman nyt harmittaakin, että tuli valittua hieman tylsä kirja sen sijaan. Pitää varmaan varata alkuperäinen kirja ja lukea se, jonka jälkeen voin paremmin kertoa onko Tuomas Kyrön kirjat minua varten.

Vaikka Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike oli hieman tylsä lukukokemus, oli siinä hauskaa ja mielenkiintoista se, kuinka 80-kymppinen koskaan itse ruokaa laittanut mies oppi mutkien kautta laittamaan itselleen ruokaa. Tarina siis opetti sen, että yksikään koira ei ole liian vanha oppimaan uusia temppuja.