Paper Towns kertoo siis Quentin Jacobsenista, joka käy viimeistä vuotta lukiossa. Hän on rakastanut jo pienestä pitäen naapurissa asuvaa Margo Roth Spiegelmania ja eräänä yönä he kokevatkin yhdessä seikkailun, jonka jälkeen Quentin ajattelee asioiden olevan toisin heidän välillään. Asiat ovatkin toisin: Margo nimittäin katoaa tämän yön jälkeen ja Quentin kavereineen alkaa selvittää mysteeriä nimeltä Margo (kirjan suomalainen nimi onkin Arvoitus nimeltä Margo).
Kuten jo aluksi sanoin kirja oli mielenkiintoinen. Pidän John Greenin tavasta kirjoittaa, sillä hän ajattelee tai laittaa kirjojensa päähenkilöt ajattelemaan samanlaisia ajatuksia kuin itsekin ajattelen. He pohtivat asioita yhtä syvällisesti kuin minäkin välillä ja siksi tätäkin kirjaa oli helppo lukea, kun pystyin samaistumaan joihinkin Quentinin ajatuksiin. Välillä kävi kyllä mielessä, että onko Quentin hieman seko ja liian pakkomielteinen Margosta, mutta sitten mietin että sehän on normaalia. Sillä meillä kaikilla on jokin asia mihin suhtaudutaan intohimolla ja jos muut ei asiaan suhtaudu ihan samalla tavalla, kimpaannumme asiasta. Toisille se on ihminen, toisille jokin muu. Itsellenihän se on fiktio ja ai, että kun joku aloittaa lauseen, että "elokuva oli parempi kuin kirja" niin johan on paasaus käynnissä... Mutta aiheeseen takaisin.
Kirjassa oli myös mielenkiintoista se, että se sai oivaltamaan ja miettimään kuinka hyvin - tai huonosti - voimme sanoa tuntevamme jonkun toisen ihmisen. Niinkuin John Green hyvin puki Quentinin ajatuksiksi: me jokainen muodostamme jostain ihmisestä kuvan, mutta onko se kuva oikeasti se, kuka se henkilö todellisuudessa on?
Erittäin mielenkiintoinen kirja ja syvällisten pohdintojen ohella se kertoi myös tavallisten amerikkalaisten lukiolaisnuorten elämästä - tanssiaisista, yliopistoon menosta, bileistä ja poika- ja tyttöystävistä. Erittäin hyvä kirja ja tykkäsin! Tätä kirjaa suosittelisin etenkin niille, jotka tykkäävät pohtia asioita syvällisesti ja kielikuvien kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti