Lukuhaasteen seitsemäs kirja ahmittiin lähes yhdeltä istumalta ja se oli Meredith Russon Tyttösi sun. Haasteeseen kirja osui kohtaan 46, päähenkilön Amandan ollessa transihminen. Kirjoitan tähän kirjan takakansitekstin, joka kertoo sopivasti tarkempaa juonta paljastamatta, mistä kirja tarkemmin kertoo:
Sukupuolensa korjannut Amanda Hardy vaihtaa koulukiusaamisen takia kotikaupunkia ja lukiota. Uudessa koulussa hän aikoo pitää taustansa salassa ja opiskella ahkerasti, jotta voisi lukion jälkeen jättää ahdistavat pikkupaikkakunnat lopullisesti taakseen ja suunnata yliopistoon New Yorkiin tai Bostoniin. Uusiin koulukavereihin tutustuessaan Amanda huomaa, että yhdellä jos toisella on jotain salattavaa... ja sitten hän kohtaa Grantin, jonka kanssa Amanda haluaisi jakaa kaiken. Mutta ymmärtäisikö Grant?
Kirja on saanut lukuisia palkintoja ja sitä on myyty ympäri maailmaa muun muassa Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Espanjaan ja Brasialiaan. Takakansiteksti kertoo tarinan olevan fiktiota, mutta se on saanut inspiraatiota Russon omista kokemuksista transnaisena. Kirja olikin tosi uskottavasti kerrottu vaikka lopputeksteissä kirjailija huomauttaa joutuneen tekemään muutamia muutoksia, jotka ei tosimaailmassa ihan niin mene.
Lähdin lukemaan kirjaa hieman epäillen, koska en ole aiemmin lukenut oikeastaan mitään, joka kertoisi transsukupuolisista henkilöistä, mutta melko pian kirjan tarina nappasi minut mukaansa. Se mikä minut yllätti kirjaa lukiessa oli se, että en kokenut Amandan olevan yhtään sen erilaisempi kuin joku muu teini-ikäinen kirjan päähenkilö. Toki hänellä oli omanlaisensa huolet ja ongelmat, mutta koulukiusattuna pystyin niin samaistumaan hänen tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Vaikka meidän tilanteet tietenkin on ihan erilaiset. En missään tapauksessa vertaa hänen tai kenenkään tosielämässä samanlaisia kokeneen tuntemuksia omiini ja sano, että olemme samalla viivalla, mutta tarina näytti minulle että transihmiset on samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin.
Minulla ei ole aiemmin oikein ollut käsitystä transihmisten ajatuksista ja elämästä, joten tämä kirja oli hyvin opettavainen siinä mielessä, että tajusin heidän olevan tavallisia ihmisiä. He vain sattuivat syntymään toisen sukupuolen edustajaksi mitä he itse kokevan olevansa. Koin kirjaa lukiessa Amandan olevan samanlainen teinityttö kuin kaikki muutkin. Russo on ympännyt kirjaan myös muunlaisia tarinoita näyttäen, että meillä kaikilla on omat luurankomme kaapissa.
Lopuksi pitää vielä sanoa, että toivotan tsemppiä kaikille, jotka kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa kuin tämän kirjan Amanda! Tämä kirja ja tarina näytti minulle, mitä kaikkea transihmiset joutuu kestämään ja siksi nostankin peukkua teille kaikille, jotka näytätte maailmalle ja epäilijöille närhenmunat. Meillä jokaisella on oikeus olla oma itsemme :)
Ja siis suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille!
Tämä täytyy laittaa omallekin lukulistalle, vaikuttaa mielenkiintoiselta! En oo itekään lukenut kirjaa joka käsittelisi transihmisiä, varmasti olisi opettavainen lukukokemus :)
VastaaPoistaUusia postauksia odotellessa! :)