5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Kuudes kirja lukuhaasteeseen löytyi jälleen kerran omasta kirjahyllystä. Emmi Itärannan Teemestarin kirja eksyi sinne 4,5 vuotta sitten, kun olin Nuori Aleksis 2013 kirjallisuuspalkinnon raadissa mukana. Silloin en kyseistä kirjaa lukenut, mutta voittajakirja lahjoitettiin kaikille raadin jäsenille. Hyllyyn kirja kuitenkin vielä silloin jäi.

Toisaalta hyvä, että se jäi sinne, koska teininä en olisi varmaankaan tajunnut tarinaa ihan samalla tavalla. Teemestarin kirja kertoo siis maailmasta, jossa on loppumassa vesi jonkin suunnattoman katastrofin johdosta. Katastrofi viittaa ilmastonmuutokseen, mutta sitä tarina suoraan ei kerro. Tai ainakaan minä en huomannut, että se olisi myönnetty missään vaiheessa.

Noria Kaitio on teemestarin sukua ja aikana, jolloin vettä säännöstellään ja armeija omistaa käytännössä kaiken veden, teemestarin ammatti on erittäin vaarallinen. Norian vanhemmilla on odotuksia tyttärensä suhteen, mutta tämä haaveilee omanlaisesta polustaan.

Teos oli erittäin hyvin kirjoitettu enkä yhtään ihmettele, että se on voittanut Nuori Aleksis -palkinnon lisäksi Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2012 sekä Teoksen fantasia- ja scifikirjoituskilpailun vuonna 2011. Lisäksi tämä sama teos on ollut vuonna 2015 ehdokkaana Arthur C. Clarke-palkinnon saajaksi.

Pidin erityisesti Itärannan tavasta kuvata tämä mahdollinen tulevaisuuden maailma uskottavasti. Se sai ajattelemaan sitä, millaisen maailman me jätämme tuleville sukupolville. Millainen on heidän tulevaisuutensa, jos emme yhtään ajattele myös tulevaisuuden maailmaa? Ja voiko meille niin loppumaton vesi oikeasti joskus loppua?

Teoksessa käsitellyt tunteet Itäranta puki kauniiksi sanoiksi ja tarina oli eheä ja johdonmukainen. Se loppui ennalta-arvaamattomasti ja herätti ajatuksia. Eli kaikki hyvän kirjan ja tarinan osat kasassa! Suositukset kirjasta menee varsinkin scifin ja dystopian ystäville.