Väinö Linnan Tuntematon sotilas ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1954 ja sen jälkeen kirjaa on tehty useita erilaisia painoksia. Kirja on kuvaus suomalaisista sotilaista ja heidän elämästään rintamalla Suomen jatkosodan aikana. Kirjasta on tehty kolme elokuvaakin ja varsinkin viimeisen vuonna 2017 ilmestyneen version haluan ehdottomasti nähdä! Aiemmin en ole sitä katsonut, sillä olin ulkomailla sen ilmestymisen aikoihin ja en sitä siksi leffateatteriin asti päässyt katsomaan.
Teoksen lukeminen oli melko hidasta omalta osaltani, sillä en ole juurikaan aiemmin lukenut sotakirjallisuutta ja sotatermit siitä syystä aivan hukassa. Lisäksi kirjan juoni tuntui polkevan paikoillaan, mutta niin toisaalta se sotakin aikoinaan polki, joten ihan ymmärrettävää. Lopussa juoni tiivistyi ja kirjan viimeiset sata sivua luinkin ihan heittemällä.
Linna on onnistunut henkilökuvauksissaan oikein mainiosti ja sivu sivulta ikonisimmat henkilöt kuten Koskela, Rokka ja Hietanen tulivat tutuiksi ja heidän kohtaloaan toivoi sormet ristissä. Tapahtumien edetessä mieleen iskostui kuitenkin selvästi miten raju ja raaka sota on. Se ei kysele onnellisia loppuja ja sen kun joku on nähnyt, paluuta takaisin omaan huolettomaan itseensä ei enää ole.
Kirja kuuluu mielestäni siksi yleissivistykseen, koska se on osa Suomen historiaa ja kertoo niin totuudenmukaisen kertomuksen yhdestä Suomen merkittävimmistä käänteistä. Ilman tuota sotaa ja niiden kaikkien sotilaiden taistelua rintamalla, ei olisi Suomea, jossa teille tätä kirja-arvostelua kirjoitan. Kuten aina, kun kuulee tai lukee jostain merkittävästä historiallisesta tapahtumasta, tulee itselle sellainen äärimmäisen kiitollinen olo, että saa elää tässä ajassa ja rauhassa, eikä meidän miehiä ole ainakaan vielä sotimaan hälytetty. Toivottavasti ei hälytetäkään...
Työläästä alusta huolimatta kirja oli hyvä ja juuri sellainen, että minusta kaikkien suomalaisten pitäisi edes jollain tavalla tämä tarina tuntea! Moni on jo varmaan lukenut kyseisen teoksen, mutta jos ei ole niin eikun lukemaan vaan! Etenkin jos sotakirjallisuus yhtään kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti