13. Kotimainen lasten- tai nuortenkijra

Täällä on ollut pari viikko hiljaiseloa, sillä elämänmuutokset on pitänyt kiireisenä ja rajoittaneet tämän harrastuksen parissa oloa. Joitain jaksoja Netflixistä on katsottu ja todettu muun muassa se, että vanhat salkkarit on niin paljon paremmat kuin nykyiset. Mitään postaamisen aihetta ei ole kuitenkaan pariin viikkoon ollut.

Nyt olen kuitenkin palannut takaisin lukuhaasteen pariin ja kohtaan 13: kotimainen lasten- tai nuortenkirja. Olin aikoinani nuorempana heppatyttö ainakin sellainen wanna be, kun en oikein päässyt erinäisistä syistä kunnolla ratsastamaan. Silloin tuli luettua myös aika paljon heppakirjoja ja Katri Mannisen ja Nanne Korpivaaran Kuutamoratsastajat jotakin kautta kulkeutui meille. En kuitenkaan ollut lukenut tätä aiemmin. Eilen illalla etsin luettavaa ja löysinkin kyseisen kirjan laatikon pohjalta ja päätin lukea sen.

Kirja kertoo kahdesta ratsastavasta serkuksesta, Emmasta ja Laurasta, jotka lähtevät hiihtolomaleirille Ruotsiin. Ensimmäisenä leiri-iltana he saavat kuulla legendan läheisen järven jäällä kummittelevista kuutamoratsastajista. Pian he saavat huomata, että tarina ei taidakaan olla pelkkä legendaa ja leirillä alkaa tapahtua kummia, jolloin parivaljakko ajautuu seikkailun pyörteisiin.

Kuutamoratsastajat ovat Mannisen ja Korpivaaran kirjoittaman Parivaljakko-sarjan neljäs kirja ja se on julkaistu vuonna 2001. Aika vanha kirja siis, mutta ei se kuitenkaan itselläni vaikuttanut mitenkään lukukokemukseen. Tuntui oikeastaan paljon uudemmalta kirjalta ja yllätyin kun katsoin kirjan julkaisuvuoden etukannen takaa.

Vaikka kirja oli sarjan neljäs osa ja itse en ole aiemmin lukenut kyseistä sarjaa, se ei haitannut lukukokemusta. Kaikki mitä aikaisemmissa kirjoissa oli tapahtunut, kerrottiin hyvin tapahtumien edetessä. Toki joitakin aukkoja jäi, mutta ne eivät ainakaan minua haitanneet ja fiksuna lukijana osasin ehkä yhdistää aikaisempia tapahtumia.

Pidin kirjasta. Se oli oikein helposti luettava ja juuri kohdeyleisölleen sopiva kirja. Itsellä tuli kirjan lukemisen yhteydessä kaipuu niihin heppatyttöaikoihin ja alkoi harmittaa, että en itse päässyt hevosia ja ratsastusta harrastamaan ihan sillä tavalla, kuin silloin joskus olisin halunnut. No, onneksi löysin fiktion, jota kautta voin itsekin kuvitella, että olisin ollut sellainen oikein hardcore heppatyttö.

Kuutamoratsastajia siis suosittelen kaikille nuorille heppatytöille - ja miksei myös pojillekin. Heille tämä kirja on ainakin omasta mielestäni juuri täydellinen!